Karkaavat ravinteet voi haravoida

Tuotamme luonnolle kiusallisia ravinteita yhä enemmän 2000-luvulla. Hyvä esimerkki on kaupunkien jäteveden puhdistuksessa erottuva typpi- ja fosforipitoinen liete. Emme osaa kierrättää sitä sujuvasti peltoon tai metsään. Kasvit kyllä typen ja fosforin osaisivat käyttää. Maatalouden laimeaa biojätettä, vesistöihin valuvaa typpeä ja fosforia, emme näytä saavan kuriin. Viimeisin, jo epätoivoiselta tuntuva yritys on Maa- ja metsätalousministeriön työryhmän mietinnössä joulukuulta 2008.  Se esitti, että eniten ravinnepäästöjä irrottavia peltolohkoja alettaisiin ”ostaa tarjouskilpailulla” pois tavallisesta viljelystä. Ruoka- tai rehusadon asemesta niillä pelloilla olisi ravinnevuodon pysäyttävä ympäristötavoite. Niistä pelloista tulisi ekologisia haravia.

Kiusallisten ravinteiden ongelma syvenee bioenergian myötä. Sen määrältään runsain jäte on hake- ja pellettivoimaloiden tuhka. Paitsi pääravinteita se sisältää usein kadmiumia lähellä ympäristösäännösten sallimaa rajapitoisuutta. Kadmiumtuhkaa ei voi levittää lannoitteena ruokaa tai rehua kasvavaan peltoon. Se ei sovellu metsiinkään, joista kerätään marjoja, sieniä ja riistaa.

Biojätteiden ongelma helpottuu kun maa- ja metsätalouteen luodaan uusi maaluokka: energiaviljelmät. Energiapellot ja -metsät kasvatettaisiin yhteiskuntien tuottamilla ravinnepitoisilla jätteillä. Energiaviljely tuottaisi vain energiaa, esimerkiksi haketta. Energiaviljelmiltä ei tulisi edes sivutuotteena mitään, mikä kävisi ruoaksi ihmiselle tai rehuksi karjalle. Energiaviljelmät voisivat haravoida ravinteet ongelmallisilta “valumilta pois ostettavilta” peltolohkoilta. Silti nämäkin pellot pysyisivät maatilojen tuotannossa.

Energiaviljelmien maaluokka tulisi vakinaistaa ministeriöiden säännöksin niin, että se saisi oman kohtelunsa ympäristö-, maatalous- ja energiapolitiikassa. Viljelijä sitoutuisi säilyttämään energiapellot ja -metsät tässä maaluokassa määräajan, esimerkiksi sukupolven verran, 30 vuotta. Sen jälkeen ne voisivat siirtyä ruoan tai rehun tuotantoon, mutta vasta tarkkojen ravinneanalyysien jälkeen.

Ekologinen haravointi, ravinnevuotojen pysäytys ja ravinteiden kierrätys on meitä pidemmällä Ruotsissa. Esimerkiksi Enköpingin kaupungissa on jo vuosia toiminut hakevoimala, jonka tuhka levitetään hakkeeksi viljellylle energiapajulle. Energialaitos tekee yhteistyötä paikallisen vedenpuhdistamon ja maanviljelijöiden kanssa. Alueella on tätä varten 1200 hehtaaria pajuviljelmiä. Puhdistamolta liete ajetaan ensin altaisiin, joissa se valmistuu levitettäväksi vuodessa. Tuhka sekoitetaan lietteeseen levityksen yhteydessä.

Enköpingin vedenpuhdistamon ja voimalan lähituntumassa on lisäksi 80 hehtaaria yksityisiä energiaviljelmiä, joita lannoitetaan kesällä esipuhdistetulla kaupunkilaisten jätevedellä. Vesi johdetaan pelloille tihkuletkuilla. Paju hyödyntää veden vahvan typpijätteen, ja estää lähijärvien ja lopulta Itämeren rehevöitymistä.

Ruotsi näyttää meille mallia miten karkaavat ravinteet voi haravoida. Miksi emme ota naapurista opiksi? Tuskailun kiusallisten ravinteiden ja päästöjen kanssa soisi jo loppuvan.

*****

Maaseutu-Lusto. Kolumni. 13.8.2010

Leave a Reply

You can use these XHTML tags: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <blockquote cite=""> <code> <em> <strong>