Puuvoima on suomalaista perusvoimaa

- metsäenergia mukaan energiapelin viimeiselle kierrokselle

Kauppa- ja teollisuusministeriön viimeisimmän ener­giati­laston mukaan, vuodelta 1989, energian kokonaiskulutus oli maassamme 1212 pe­tajoulea (petajoulessa on ykkösen perässä 15 nollaa). Siitä oli puuperäistä energiaa 164 petajoulea eli 14 prosenttia.

Puu kuuluu edelleen energialähteiden raskaaseen sar­jaan. Saimme puusta energiaa esimerkiksi enemmän kuin vesivoi­masta (11 %), kivi­hii­lestä (13 %) tai turpeesta (3 %). Puu­voi­man lähin kilpailija on ydinvoima 16 prosentin osuudellaan (183 petajoulea).

Mistä saamme tämän päivän puuvoiman? Vain runsas vii­den­nes siitä on perinteiseen lämmitykseen käytet­tä­vää polttopuuta. Toinen viidennes tulee teol­lisuuden polttamasta jätepuusta, kuten kuoresta ja sa­hauksen hylky­paloista. Yli puo­let puu­peräisestä energiasta saamme tänään sel­luteollisuuden poltto­liemistä: mustalipeästä ja sulfiit­tiliemes­tä. Nykyai­kai­nen sel­lunkeitto on sarja liuotuksia mil­lä pape­rin raa­ka-ai­neek­si mene­västä selluloosasta erotetaan puusolu­jen tuki­aines, lig­niini. Ligniini on puun energiapitoisin osa. Ligniini on lati­naa ja tarkoittaa polttopuu­ta. Lig­niini antaa mustali­peälle ja sul­fiittili­peälle hyvän poltto­arvon.

Puuenergia runsain käyttämätön luonnonvaramme

Suomen metsissä kasvava puuvarasto on parhail­laan nou­sus­sa. Vuonna 1991 on ylittynyt jo 1900 mil­joonan kuutio­n raja. Puuston pääoma kasvaa korkoa 4,2 prosenttia, 79 miljoonaa kuu­tiota vuodessa. Siitä poistuu hakkuissa ja luontaisesti (laho­aminen, pökkelöitymi­nen, keloutuminen) noin 60 miljoonaa kuu­tiota vuo­dessa. Elävä puustomme lisääntyy 20 miljoonalla kuu­tiolla vuo­dessa.

Metsäntut­kimus­laitos selvitti 1980-luvun alussa että met­siimme jää korjaamat­ta, mutta nykypäivän tekniikalla korjuu­kelpoista pie­npuuta ja hak­kuutähdet­tä noin 15 miljoonaa kuu­tiometriä vuo­des­sa.

1990-luvulla tiedämme, että Metsäntutkimuslaitoksen arvio oli va­ro­vainen. Vuo­tuinen, käyttämätön energiapuupotenti­aalimme on hy­vinkin yli 20 miljoo­naa kuutiota, jos mukaan laske­taan sekä hakkuutähde että käyttämättömän netto­kas­vun ener­giaosuus. Puus­to­pääomaan kajoamatta voisimme 1990-lu­vulla kak­sin­kertaistaa ener­giapuun käytön 1980-luvun ta­sosta. Puu­ener­gia on runsain käyttämätön luonnonvaramme. Puuvoima on suomalaista perusvoimaa; puuvoiman lisätuo­tanto ja hallittu käyttö ratkaisi­si energiaongelmam­me 1990-luvul­la, ja 2000-lu­vul­lakin.

Metsäteollisuus myös energiateollisuutta

Ostamastaan raakapuusta metsäteollisuus ja­los­taa sel­luk­si, paperiksi ja sahaustuotteiksi hiukan yli puo­let. Vielä 1970-luvun alus­sa jäljel­le jäävä vajaa puoli­kas ajet­tiin huk­ka­puuna kaatopaikoille tai las­kettiin jäteliemi­nä vesistöi­hin. Tänään hukkapuuta ja hukkaliemiä ei metsäteollisuudelta jää. Ne poltetaan. Metsäteollisuus on myös ener­giateollisuutta, se ja­lostaa raaka­puuta sähköksi ja proses­sihöyryksi.

Puun tarkempi käyttö on kuitenkin vasta 15 vuo­den ikäistä. Se käynnistyi ensimmäisen energiakriisin jäl­keen. 1970-luvun loppupuolelta lähtien teollisuuden ener­giavir­toja ruvet­tiin optimoimaan. Nyt jätepuu ja sel­lute­ol­li­suu­den jäte­lie­met poltetaan uudenaikaisissa kattiloissa, jotka ovat raken­teel­taan ja teholtaan maailman parhaita.

Viimeisen 15 vuoden aikana metsäteol­lisuus on lisännyt omaa puun energiakäyttöään sellunvalmistuk­sen suhtees­sa, jopa nopeammin. Etenkin kuoren polton ratkaise­mi­nen läm­pö­taloudelli­sesti tehokkaalla taval­la oli metsä­teollisuuden merkit­tä­viä energia-alan saavutuk­sia 1980-luvul­la.

Sellunkeitto omavarainen – hierre syö sähköä

Ligniiniä saadaan polttoon vain sellunkeitosta. Sellun valmistuksessa sähköener­gian tarve on 700 kilo­wat­ti­tun­tia ton­nilta. Nykyaikaisen sellu­tehtaan oma, ligniiniperäinen sähkön­tuotanto ylittää tämän. Ylimääräinen sähkö myydään joko säh­köä tarvitsevalle paperikoneel­le tai valta­kun­nan verkkoon.

Mekaanisiin massoihin puu kuidutetaan hiertämällä, jau­ha­malla kuoretonta haketta jauhinlevyjen välissä myllyn tapaan. Jauha­mi­nen vie runsaasti sähköä; hierretonnin valmistukseen tar­vitaan säh­köä yli kak­si kertaa enemmän, 1400 – 2200 kWh, kuin sellutonnin valmistukseen.

Koska hierteestä ei eroteta ligniiniä, mekaanisen mas­san valmistuksessa puupe­räistä energiaa saa­daan vain kuoren pol­tosta. Se ei riitä lä­hellekään hierteen valmistukseen. Yli­mää­räi­nen säh­kö on ostet­ta­va.

Nykyaikainen sellunkeitto tulkitaan usein puuta tuh­laa­vaksi, koska yhteen sellutonniin tarvitaan 5-6 kuutiometriä raa­ka­puuta. Mekaanisen massan tonniin tarvitaan tarvi­taan siitä vain puolet (2.6 m3/tn). Näin laskien sellunvalmistaja saa raa­kapuustaan talteen vain 50 prosenttia, kun taas mekaani­sen mas­san valmistajan hyötysuhde on 90-95 prosent­tia.

Energiavirtojen kannalta tässä ajatuksessa on harha. Eihän sel­lunteon hukkaan meneväksi tulkittu 50 prosentia raaka-puuta mene hukkaan. Se jalostetaan energiaksi. Mekaanisten massojen näennäisen tarkemman puun käytön korvaa kemiallisen sellun sähköomavaraisuus.

Hiilidioksidin päästömaksulla puuenergialle hintaetu

Yhdessä 18 muun OECD-maan kanssa Suomi allekirjoitti vuonna 1990 Geneven julistuksen, jonka mukaan hiilidioksidin päästöt pysäytetään vuoteen 2000 mennessä vuoden 1990 tasolle ja vähennetään vuoteen 2010 mennessä 10 prosentilla.

1990-luvulla puuenergian merkitys ko­ros­tuu uu­delta kan­nalta. Energiapuu, kuten muuakaan biomassa, ei lisää hiili­diok­sidin päästö­jä. Kun metsiemme puuta polte­taan, ilmake­hän hiili­dioksidi py­syy tasapai­nossa. Mikä puuta poltet­taessa savu­aa taivaalle, palautuu metsien kasvussa takaisin pui­hin.

Puun energiakäytön vauhdittajaksi on Suomeenkin tulossa hiilidioksidin päästömaksu. Esimerkkiä katsomme Ruotsista. Siellä säädettiin vuonna 1991 fossii­listen polt­toai­nei­den kasvi­huonekaasumaksu. Maa­kaasun, polttoöljyn, bensiinin ja kivihii­len polttajat joutuvat maksamaan hiilidiok­sidin päästömaksun jonka suuruus on polttoaineesta riippuen noin 13 Suomen markkaa giga­joulelta (maaka­asu 9 mk/GJ, kivihiili 15 mk/GJ). Päästömak­su on esimerkiksi 1000 litran säi­liöllisestä kevyttä poltto­öl­jyä 468 mk.

Kas­vi­huonekaasu­maksua ei ole uu­distu­val­la puuenergial­la. Poltto­ai­nei­den hintakilpailus­sa ruotsa­lainen hak­keen tuot­ta­ja saa li­sä­edun joka vastaa noin 100 Suomen mar­kkaa puun k­iin­to­kuu­tiolta. Sillä hinnalla suomalainenkin energiapuu lähtee liik­keelle.

Puuvoima vastaan muut voimat

Vallitsevan käsityksen mukaan energiapelin viimeisellä kierroksella ovat vastakkain ydinvoima ja kivihiili. Mutta jos peliin pannaan myös Suomen omat luonnonvarat, viimei­sellä kier­rok­sella tuli­si olla vain puu­voima vas­taan muut voi­mat. Vastak­kain tulisi päästää vain kotimainen ja tuontitavara, vain uudis­tuva ja uudistu­maton luonnonvara.

Paluuta pe­rinteiseen polttopuuhun ei kuitenkaan ole. 1990-luvulla ja 2000-luvulla puuvoima voi menestyä vain etevän tekno­logian (high tech) menetelmin. Siihen metsien Suomella ja suo­malaisel­la metsäosaamisella on maa­ilman parhaat edellytyk­set.

*****

Kaleva. Yliöartikkeli. 19.11.1991

*****

Muistelma – Memoire.

Artikkelissa viljellään termiä puuvoima. Se ei ole terminä kuitenkaan yleistynyt. Puuvoima tuli 1990-luvun alussa sanaparista puuvoima – muu voima. Viidennen ydinvoimalan markkinoinnissa energiateollisuus esitti, että Suomen vaihtoehtoina vastakkain ovat vain ydinvoima ja kivihiili, tai ydinvoima ja fossiilivoima (raskasöljy & kivihiili & maakaasu). Ajatukseni oli, että metsiemme tuottama energia on niin merkittävä, että vastakkain tulisi olla aina kotimainen puuvoima ja ulkomainen muu voima.

Tekstissä on vahvahko lause, että mustalipeää laskettiin vielä 1970-luvun alussa sellaisenaan vesistöön. Väittämä on saanut pontta Kemi-yhtiön (ny. Metsä-Botnia) päästöputken suulta Karihaarasta ja merialueelta Karihaaran ja Ruutinkarin välistä. Se oli ainakin lukioainani 1960-luvun puolivälissä niin sankkaa lientä, että se ei jäätynyt talvella eikä siihen kesällä tullut aaltoja. Tarkkaan ei ole tiedossa, milloin Kemi-yhtiö todella alkoi polttaa mustalipeää energiaksi.

Muisteltu 20.5.2012

Leave a Reply

You can use these XHTML tags: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <blockquote cite=""> <code> <em> <strong>