Valumat hyötykäyttöön

Luontoomme valuu edelleen kiusallisia aineksia. Turvesuot päästävät järviin humusta. Kaivosten varastoaltaat pursuavat yli. Viime aikojen kuohuttavimpia ovat olleet Sotkamon Talvivaaran päästöt.

Osaksi valumat johtuvat ilmastostamme; meillä sataa vuodessa enemmän kuin haihtuu. Etelän maissa valumia tulee vähemmän, koska niissä haihtuu enemmän kuin sataa.

Pintavalutuskentät ovat 2000-luvun mekaaninen keino hillitä valumia. Menetelmässä poistovesi lasketaan paljaalle maalle, tyypillisesti suolle. Osa vedestä haihtuu. Osa painuu maakerroksen läpi pohjaveteen, jättäen haitta-aineet maahan. Kentältä valuneen veden toivotaan puhdistuneen niin, että sen voi huoleti päästää suon alapuolisiin puroihin, jokiin ja järviin.

Pintavalutus käsittelee vettä passiivisesti, ja se on varsin tehotonta. Haihtuminenkin tapahtuu vain elottomilta pinnoilta. Haihduntaa voi tehostaa sopivin viljelypuin. Aineiden kiertoa voi tehostaa niin, että haitta-aineet muuttuvat hyötyaineiksi.

Aineet pitää saada suljettuun kiertoon, sopivissa yksiköissä. Kaivokselle voi määritellä riittävän laajan puskurialueen, missä elotonta louhosta ympäröi elollinen puuvyöhyke. Sen sisällä haitta-aineet kiertävät. Sen ulkopuolelle vesi poistuu vain puiden haihduttamana tai ojissa ja puroissa puhtaampana kuin alapuolisten järvien vesi.

Parhaiten puskurivyöhön soveltuu Ruotsissa kehitetty menetelmä: metsävalutuskentät. Niillä haitta-aineeet siepataan sopiviin lehtipuihin.

Metsänhoidon puulajivalinta kääntyy ylösalaisin. Kovaa kasvua ei niinkään haeta, vaan vesi valutetaan sellaisille puille, jotka ovat vedelle tuhlaavia. Ne haihduttavat mahdollisimman monta kuutiota vuodessa hehtaarilta.

Kotimainen koivu mainittiin jo alakoulun oppikirjoissa janoisaksi puuksi. Ison pihakoivun opetettiin haihduttavan 500 litraa kesäpäivässä. Metsäntutkimuslaitos kokeilee Salpausselän Luumäellä haihdutukseen haapaa. Lisää janoisia lajeja löytyy veden äärellä muutenkin viihtyvistä pajuista.

Haihduttaessaan puut sieppaavat juurillaan haitta-aineita, jotka siirtyvät hakkeeseen. Voimalassa aineet siirtyvät tuhkaan tai savukaasuihin. Tuhka kierrätetään puiden lannoitteeksi. Väkevät haitta-aineet, kuten kadmium seulotaan eroon kierrosta. Savukaasuista erotellaan pesurilla rikki.

Talvivaarasta pääsee vesistöihin eniten juuri rikkiä, veteen liuenneina sulfaatteina. Biotaloudessa rikki ei ole haitta vaan hyöty. Rikkihän on lehtipuiden kymmenenneksi yleisin alkuaine; esimerkiksi hakepuu tarvitsee kasvaakseen rikkiä ja fosforia saman verran.

Kaivosteollisuutemme on tänään ongelmissa, mikä vaatii uutta ajattelua. Metsävalutuskentät, veden elävä haihduttaminen ja haitta-aineiden suljetut kierrot tietysti maksavat. Mutta vastapainoksi saamme kentiltä alati uusiutuvaa energiaa, metsähakkeena.

Lukijan ääni. Forssan Lehti. 29.12.2013.

Leave a Reply

You can use these XHTML tags: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <blockquote cite=""> <code> <em> <strong>