Archive for 2012

You are browsing the archives of 2012.

Kuitupuu on nyt kallista polttoon

Teollisuudelle puuenergia on ollut aina hankala. Siitä maksettiin ilmastokamppailun kuumimpina hetkinä niin hyvin, että puun tuottajat myivät kuitupuunsa sellutehtaan sijasta voimaloille.

Puuvillaa puusta

Kemijärvellä vaikuttanut massaliike esitti vuonna 2008, että pohjoinen Stora Enson tehdas alkaisi tuottaa paperisellun sijasta liukosellua.
Liukosellu on sanana meille outo, mutta se koskettaa meitä hyvin läheltä. Tarkistapa T-paitasi tai muun ihokkaasi helmassa oleva valmistelipuke. Lukeeko siinä puuvillan sijasta viskoosi?
Viskoosi on puuperäistä vaatekuitua, jonka esiaste liukosellu on. Sen kysyntä maailmalla kasvaa sitä mukaa, kun puuvillapeltoja tarvitaan [...]

Etanolia ja puuvillaa selluteollisuudesta

Tulevaisuuden vaatekuituja tuottavassa selluteollisuudessamme kannattaisi edelleen harkita Kemijärven mallia

Etanoli on jo maailman markkinoiden mahtipolttoaine. Se on ainutta bioenergiaa, mikä on päässyt maapallon tärkeimpään eli Chicagon tavarapörssiin. Se on ainut polttoneste, joka jo käytännössä korvaa bensiiniä. Etanolin asema vahvistuu markkinoilla edelleen, sitä mukaa kun etelän öljymaat ja niiden naapurimaat kahinoivat.

Arktinen biodiesel on tarpeellinen

Vajaat kymmenen vuotta sitten energiatutkijat päättelivät, että metsäisen maan kannattaa valita tulevaisuuden autoihinsa sellainen biopolttoneste, jonka raaka-aineeksi käy omien talousmetsien puu.
Tutkijat suosittivat päälinjaksi dieseliä. Puudieselin tekotapa tunnettiin jo entuudestaan. Polttoainevalinnan taustalla oli kylmä laskelma. Peltoa ei ole niin laajaan vehnän ja ohran viljelyyn, että kotimaista viljaetanolia riittäisi kaikkiin bensiinikäyttöisiin autoihin.

Valumat luontoon kasvien kiertoon

Voisiko turvetyömaan vedet sadettaa työmaan viereen viljeltyyn energiapajukkoon ja siepata humuksen siihen.
Nykyihmisen taloudesta valuu luontoon kiusallisia aineksia. Turvesuot päästävät järviin humusta. Kaivosten varastoaltaat pursuavat yli. Kaatopaikat tihkuvat alleen ei toivottuja nesteitä.  

Valumat luontoon pysähtyvät energiapajuun

Nykyihmisen taloudesta valuu luontoon kiusallisia aineksia. Pelloilta karkaa typpeä ja fosforia, lopulta rehevöittämään Itämertä. Turvesuot päästävät järviin hienojakoista humusta. Kaatopaikkojen läpi tihkuu nestettä, mikä pilaa pohjavesiä.

Turvetaloudelta mahdollinen saada tulevaisuuden lisäpeltoa

Turpeeseen on lyöty leima, ympäristötuhon merkki.
Ensin turpeen väitettiin olevan ilmakehälle likaavampi polttoaine kuin kivihiili. Nyt turvetalous on nimetty syntipukiksi järviemme samentumiseen.
Kumpaakaan väitettä ei ole pystytty todistamaan.

Valumat luontoon voi pysäyttää ekologisesti

Nykyihmisen taloudesta valuu luontoon kiusallisia aineksia. Turvesuot päästävät järviin hienojakoista humusta. Kaatopaikkojen läpi tihkuu nestettä, mikä pilaa pohjavesiä.
Kaivosten varastoaltaat pursuavat yli. Niiden tyhjentämiseksi ei tunnu löytyvän muuta keinoa, kuin laskea vedet sellaisenaan puroihin, jokiin, järviin ja mereen.

Hiilidioksidin päästökauppaan liittyi paljon odotuksia

Euroopan unionissa käynnistyi vuonna 2005 hiilidioksidin päästökauppa. Sen piti pehmeästi mutta varmasti nostaa fossiilisten polttoaineiden hinta niin korkeaksi, että siirtyminen uusiutuviin vaihtoehtoihin olisi tapahtunut markkinavoimin.
Jos hiilidioksidin hinta olisi noussut 30-40 euroon per tonni, kivihiilivoimaloidemme olisi kannattanut ostaa metsähaketta. Peltoenergia olisi lyönyt itsensä läpi. Ehkä kotimaista biodieseliä voisi jo tankata huoltoasemilla. Pellettiämme olisi viety Eurooppaan sen [...]

Metsätalouden piiskat ja porkkanat

Suomessa on yhteensä 737 000 yksityistä puuntuottajaa. He kasvattavat metsäänsä tavallisimmin perheenä. Perhemetsät tuottavat valtaosan teollisuuden tarvitsemasta puusta.
Keskimääräisen perhemetsän koko on 30 hehtaaria. Nykyisellä metsänhoidolla siltä pääsee myymään puuta parin, kolmen vuoden välein. Yhä useammin kuitenkin väitetään, että perhemetsätaloudessa ei tunnu enää olevan puun myynnin tarvetta eikä haluja.