Käsikirjoitus 31.12.1991 (lähetetty Metsä ja Puu
lehteen, jukaistu ??) Metsien osa kasvihuoneilmiössä Maapalloamme
uhkaava kasvihuoneilmiö ei johdu yksinomaan fossiilipolttoaineiden öljyn,
kivihiilen ja maakaasun ylettömästä poltosta. Jo 10,000 vuotta jatkuneella
maapallon metsien häviöllä on ilmiöön yhtä suuri syy. Vielä tänään tropiikin
metsien hävittäminen lisää kasvihuoneilmiötä 25 prosentilla. Kasvihuoneilmiölle
voi kuitenkin antaa vastaiskun, metsänhoidolla. Kestävä metsätalous ja
uusien, runsaspuustoisten metsien viljely on 1990- ja 2000-luvulla ihmiskunnan
suuria ympäristöhaasteita. Ilmakehässä on hiilidioksidia yllättävän vähän: tilavuudesta
tarkkaan mitaten vain 351 miljoonasosaa. Mutta vähäisyyttäänkin
hiilidioksidi on ilmakehän tärkeimpiä kaasuja, sillä jo sen vähäinen lisäys
saa ilmamassan käyttäytymään lämpöä säästävän kasvihuonelasin tavoin. Puhutaan
kasvihuoneilmiöstä. Hiilidioksidin pitoisuuden nousun arvioidaan johtavan
maapallon ilmakehän hallitsemattomiin häiriöihin: lämpenemiseen, rankkasateisuuteen
yhtäällä, kuivuuteen toisaalla ja pyörremyrskyihin tropiikissa. Ilmakehän hiilidioksidin pitoisuuden tiedetään olevan
parhaillaan nousussa. Etelämantereen jäätikön sisään jääneet ilmakuplat
ovat paljastaneet että hiilidioksin pitoisuus oli vuoden 1750 tienoilla
viidenneksen nykyistä alempi, lukemassa 280 miljoonasosaa. Ilmakehän
hiilidioksidin pitoisuuden nousu ja sen ennakoima ilmaston muutos ovat
ihmiskunnan suurin ympäristöhaaste jo 1990-luvun loppupuolella ja varsinkin
2000-luvulla. Kasvihuoneilmiö
käynnistyi metsistä Ilmakehän hiilidioksidin alkuperä on kolmiosainen. Pääosa,
80 prosenttia on vanhaa perua, peräisin alkumaan tulivuorista, hiiltä joka
on kiertänyt maapallon elokehässä kasvien ja eläinten välillä niiden ilmaantumisesta
lähtien. Toinen osa, yhdeksän prosenttia ilmakehän hiilidioksidista, on
tullut 1750-luvulla alkaneesta maapallon metsien hävittämisestä, ensin lauhkeasta
vyöhykkeestä ja 1950-luvulta lähtien tropiikista. Kasvihuoneilmiö
käynnistyi metsistä jo ennen kuin maaöljyn poltto tunnettiin. Kolmas osa, 11 prosenttia ilmakehän hiilidioksidista,
on peräisin fossiilisista polttoaineista, poltetusta kivihiilestä,
öljystä ja maakaasusta. Tänään niistä tulee 75 prosenttia ja tropiikin
metsien hävittämisestä 25 prosenttia hiilidioksidin päästöistä. Hiiltä on kuitenkin maapallon elokehässä vielä runsaasti.
Mikäli puolet maapallon metsistä poltetaan ja metsämaan humus hävitetään
eroosiolla, ilmakehän hiilen määrä lähes kaksinkertaistuu nykyisestä
tasostaan. Se kiihdyttäisi kasvihuoneilmiötä entisestään. Mutta toisaalta, maapallon metsien biomassa- ja humusvaroja
tarvitsisi nostaa vain 10 prosentilla niin maan ilmakehän hiilidioksidin
määrä palautuisi 1700‑luvun lopun tasolle. Kasvuunsa tarvittavan
hiilidioksidin metsä imisi ilmakehästä. Humuksen kerrostuminen seuraa
automaattisesti metsän kasvua, kun maata ei muokata säännöllisesti. Metsä
voi olla hiilen nielu, mihin hiiltä voi varastoida. Maapallon elävä biomassa on 90-prosenttisesti metsää.
Metsien hoidosta ja niiden viljelystä on tulossa ihmiskunnan suurin
ympäristöhaaste. Metsänhoidon
vastaisku Metsänhoito vaikuttaa maapallon hiilitaseeseen kahta
tietä. Ensiksi, metsänhoito kestävän
talouden periaattein lopettaa hiilen päästöt elokehästä. Kasvihuoneilmiön
kannalta parasta metsänhoitoa on sellainen, mikä säilyttää metsien puuston
ja maaperän humuksen – tai mieluummin lisää niitä. Missään maapallolla
eivät luonnonmetsien vuotuiset hakkuut saisi enää ylittää metsien
vuotuista kasvua. Suomalainen, kuten ruotsalainenkin, metsänhoito on jo
onnistunut tässä. Metsiemme biomassan määrä on nimittäin parhaillaan
nousussa. Suomen puuvarasto oli laskenut uudisraivauksen ja teollistumisen
myötä aina 1950-luvun loppupuolelle, mutta sen jälkeen tapahtui käänne.
Alimmillaan kokonaispuustomme oli 1410 miljoonaa kuutiota. Nyt metsissämme
on puuta yli 1900 miljoonaa kuutiota. Nousua on jo kolmannes; nousu jatkuu
20 miljoonalla kuutiolla vuosittain. Ruotsin metsien inventoinneista on vastaavasti laskettu
että maan metsävarat ovat kaksinkertaistuneet 1900-luvun alusta. Vuonna 1990
Ruotsin metsät kasvoivat kolme kertaa nopeammin kuin vuonna 1900. Nykyinen
vuosikasvu on 100 miljoonaa kuutiota, josta on poistuman jälkeistä nettokasvua
30 miljoonaa kuutiota. Skandinaavinen metsänhoito käyköön esimerkiksi muulle
maailmalle siitä että metsien häviämisen voi kääntää niiden lisäykseksi. Toinen metsänhoidon keino torjua kasvihuoneilmiötä on
viljellä uusia metsiä paljaaksi hakatuille maille. Jotta sen vaikutus
tuntuisi ilmakehässä, viljelyalaa tarvitaan paljon. Puita pitää viljellä
sekä tropiikissa että lauhkeassa vyöhykkeessä. Tehokkaimmin ilmakehän hiiltä sitoisivat sellaiset viljelypuut,
jotka kasvavat sekä nopeasti että runsaspuustoisiksi. Suomalaisista puista
tähän sopisi parhaiten jalostettu rauduskoivu. Tropiikin viljelypuista
ylivoimaisin on eukalyptus. Länsimaissa massiiviseen metsänviljelyyn on ehdotettu
maita maatalouden ylituotannolta, esimerkiksi Euroopan yhteisössä 15
miljoonaa ja Yhdysvalloissa 16 miljoonaa hehtaaria. Ne kaavaillaan
viljeltäviksi nopeakasvuisilla, lyhyen kierron lehtipuilla. Tropiikissa metsänviljelymaista ei ole pulaa, jos tyydytään
erodoituneisiin, metsättömäksi aikaa sitten hakattuihin ja maanviljelyn
hylkäämiin joutomaihin. Hollantilainen laskelma löysi niitä runsaat 700
miljoonaa hehtaaria. Energiametsässä
hiilen nielu Maapallon vihreän biomassan viisas hoito: hyödyntäminen
ja viljely on ihmisen ainoa toteutettavissa oleva keino millä
kasvihuoneilmiöön voi vaikuttaa vähentävästi, ei vain hidastavasti
kuten esimerkiksi ydinvoiman käyttöönotolla. Yhdysvaltain energiaministeriössä vertailtiin erilaisten
sähköjärjestelmien hiilidioksidin päästöjä kokonaisvaltaisella tavalla:
päästöt laskettiin sekä voimalan rakentamisesta, energiaraaka-aineen tuottamisesta
että voimalan käytöstä. Kaikkien laitosten rakentamisessa karkaa hiilidioksidia
ilmakehään sekä polttoaineista että sementistä (sementtiin poltettu kalkki
on eräs hiilidioksidin lähde). Voimaloista, missä raaka-aine (kivihiili, öljy, maakaasu,
puu) poltetaan, hiilidioksidia pääsee runsaasti ilmakehään voimalan käydessä.
Ydinvoimalasta, aurinkovoimalasta ja tuulivoimalasta ei käyttöpäästöjä
koidu. Raaka-aineen tuottamisessa puulla on erityisasema. Ilmakehään
karannut hiilidioksidi nimittäin palautuu metsiin puiden kasvaessa.
Merkittävä oli kuitenkin tutkijoiden havainto: jos aukeita maita viljellään
energiametsiksi, hiiltä sitoutuu uuteen metsäalueeseen nopeammin kuin mitä
saman metsäalueen puuta polttava voimala päästää ilmakehään. Energiametsässä
on hiilen nielu. Hiilen nielu seuraa kahta ilmiötä. Kun aukea maa metsitetään,
uuden metsäalueen keskikuutio nousee väistämättä jonkin aikaa kunnes
tasapainotila saavutetaan. Keskikuution nousuvaiheessa hiiltä sitoutuu
puustoon. Näinhän parhaillaan tapahtuu Suomen metsissä. Toinen osa hiilen nielua on maan alla. Kasvaessaan
puun hienojuuret sitovat hiiltä huomattavia määriä. Jos maata ei muokata,
hienojuurten hiili säilyy maassa pitkään hajoamatta. Tutkijat arvioivat
ilmiön merkittäväksi erityisesti silloin kun viljeltävä energiapuulaji oli
vesovaa. Vesametsästä korjataan vain kannon yläpuolinen biomassa, metsä
uudistuu vesoina eikä maata muokata ollenkaan. Hiilidioksidi
ei onneksi ongelmajäte On ihmiskunnan onni että kasvihuoneilmiötä kiihdyttävä
hiilidioksidi ei ole metsille ongelmajäte. Puut reagoivat lisääntyneeseen
hiilidioksidiin kuin lannoitukseen: tiettyyn rajaan asti niiden kasvu
lisääntyy. Puille hiilidioksidin myrkyllinen pitoisuus on turvallisen
etäällä. Kohonnut hiilidioksidin pitoisuus ei ole menestyvän metsänhoidon
este. Sen lasketaan tulevan ilmaston vuodenaikaisjakson häiriöistä. Paraskaan metsänhoito ja massiivinen metsänviljely
eivät yksin ehtine torjua kasvihuoneilmiötä. Siksi yhtä tärkeää on
fossiilienergian säästö ja sen nykyistä järkiperäisempi käyttö. Fossiilipolttoaineiden kausi on joka tapauksessa lopullaan.
Hiilitasapainoon ihmiskunta pääsee vasta sitten kun siirtymä uudistuviin
energiavaroihin on toteutettu. Siinä vaiheessa metsillä ja metsänhoidolla on
myös osansa. VELI POHJONEN |