Muistio pääministeri Esko Aholle Kannuksen energiametsäkoeasemalla 24.2.1992
paluu pääsivulle

Bioenergia – energia – kotimainen energia

Synteesi 15 vuoden kehityksestä

 

 

Kehitys

 

1.     Toinen energiakriisi, 1970-luvun loppupuolella, käynnisti maas­samme kotimaisen energian tuotannon ja käytön tutki­mus- ja kehi­tys­työn.  Kuluneen 15 vuoden kokemusten perusteella olemme oppineet metsäenergian potentiaalin, tuotannon ja käytön osalta mm. seuraa­vaa:

 

·        Muiden metsävarojen tapaan energiapuuvaramme ovat edel­leen kasvaneet, suhteel­lisesti jopa eniten. Vuonna 1980 laskimme että metsäenergian vuotuinen, kestävästi ja teknisesti korjattavissa oleva potentiaali on 15 milj. m3/v. 1990-luvulla se on 20 milj. m3/v. Se vastaa energiapo­ten­tiaaliltaan noin 1,5 ydinvoivoima­lan (1000 MW) tehoa.

 

·        Metsäntutkimus selvitti 1980-luvulla (mm. Kannus kes­keisenä tutkimuspaikkana) metsäener­gian riittävyyden, alueel­lisen jakautumisen, viljely- ja kasva­tus­menetelmät, korjuun tekniikan sekä metsäenergian tuotannon talouden. Käytäntöä ajatellen metsäenergian tutkimus oli maassamme laajaa ja syvää. Tutkimustulok­sia julkistettiin sadois­sa julkaisuissa. 1980-luvun tietouden voi edelleen soveltaa välittö­mästi käytäntöön.

 

·        Energiapajun viljelyketju tut­kittiin yhteistyönä ruot­salaisen ja muun kansainvälisen tutkimuk­sen (Interna­tional Energy Agency) kanssa.  Energiapajun viljelyn biologinen optimialue on Etelä-Suomessa, nykyisen viljan­viljelyn ydinalueella. Viljelyyn par­haiten soveltuvat lajikkeet tunnetaan; itse viljely voi alkaa lyhyellä varoajalla Ruotsissa selvitetyin menetelmin.

 

·        Metsäenergian käytön tekniset sovellukset ovat kehitty­neet harppauksin. Olemme edelleen maailman johtavia maita kattilalaitosten, mm. yhdistetyn sähkön ja lämmöntuo­tannon sovelluk­sissa.

 

Metsäenergian valtit 1990- ja 2000-luvulla

 

2.     Kansainvälinen energiajärjestelmä on kehittynyt öljy­kriisien jäl­keen siten, että metsäenergian käyttöä ei voi enää perustella raakaöljyn hinnan jatkuvalla nousulla. Energia-alan keskeiseksi tekijäksi on tullut ympäristö, etenkin kaikkien fossiilisten polttoaineiden hallitsemat­tomat hiilidiok­sidin päästöt.

 

3.     Energiapuulla on uudistuvana luonnonvarana ylivoimainen ympäris­töetu.  Se ei lisää ilmake­hän hiilidioksidin pi­toisuut­ta. Puu on myös vähärikkinen poltto­aine. Puun kil­pailuasema paranee sitä mukaa kun ympäristöveroja saate­taan voimaan (mm. hiili- ja rikkidioksidin päästömaksut).

 

4.     Energiapuulla on kiistaton työllisyysvaikutus. Jos ener­giapuun hankinta ja käyttö toteutettaisiin esimerkik­si Virtain mallin mukaan (12 vuoden kokemus), ja jos ener­giapuuvaramme otet­taisiin käyttöön täysimittaisina, kes­tävän talouden periaat­tein, puuvoiman työl­lis­tävä vaiku­tus maassamme on 100,000 maatilan verran.

 

5.     Metsätaloutemme toimii nyt yhden kolmasosan teholla. Ai­nespuun tuotantomahdollisuudet heikkenevät. Myyntipuun minimiläpimitta nousee. Kaikkia puulajeja ei saa enää kaupaksi. Ensiharvennus­puun korjuu on yhä vaikeampaa. Puun energiakäyttö elvyt­tää metsäsektorin.

 

6.     Metsäenergian laaja käyttö toteutuu luontevimmin selluteollisuudessa. Nykyaikaisissa laitoksessa puubiomassan käytetään osittain selluksi, osittain energiaksi; ne eivät kilpaile keskenään vaan tukevat toisiaan.

 

7.     Jos pystymme pitämään johtavan biomassaenergian maan kuvamme länsimaissa tulevaisuudessa, etevän teknolo­gian vientimah­dol­lisuudet EY-maihin, muualle länsimaihin ja kehitysmaihin kasvavat tulevaisuudessa (vertailu: Suomi saa 14 %, Ruotsi 10 %, USA 4 % energiastaan biomassasta).

 

8.     Bioenergialla laajassa mielessä on maatalous- ­ja EY-po­liit­tinen ulottuvuus. Se on eräs niitä vaihtoehtoja (itse asi­assa tärkein) millä suomalaiset maa­tilat pysyvät tuotan­totiloina tule­vassa EY-Suomessa, millä maaseutu pysyy maaseutuna, asuttuna ja hyvin­voivana.

 

Lopuksi

 

9.     Metsäenergia, energiametsät ja biomassa eivät ole irral­laan tu­levista kansallisesta suurista rat­kaisusta. Energia­puulla ja muilla uudis­tuvilla energiavaroilla rakennetaan tulevai­suuden kestävä energiatalous mihin eivät kuulu ikuiset jätteet, hiilidioksidin päästöjä seuraava ilmas­tomuutos ja rikin hapattamat, luontoa vaurioittavat sateet. Jos puuvoima saa sille kuuluvan osansa, se tietää tuotantoa ja työmahdollisuuk­sia Suomen maatiloille, maaseudulle ylipäänsä ja kerran­naisvaikutuksillaan koko muulle yhteiskunnalle. Puuperäisen energian säilyttäminen kansallisena perusvoimana ja sen edelleen vahvistaminen on koko yhteiskuntaa koskettava kysymys.

VELI POHJONEN


paluu sivun alkuun     artikkeliluetteloon