Artikkeli on julkaistu Pohjolan Sanomissa yliönä 7.3.1992
paluu pääsivulle

Mitä puuvoiman lisäkäyttö merkitsee työllisyydelle?

 

Metsäenergian lisäkäyttö ei ole irral­laan kansalli­sista suurista rat­kaisuista. Energia­puulla ja muilla uudis­tuvilla energiavaroilla rakennetaan tulevai­suuden kestävä energiatalous mihin eivät kuulu ikuiset jät­teet, hii­lidioksi­din päästöjä seuraava ilmas­tomuutos ja rikin hapatta­mat, luon­toa vaurioittavat sateet. Merkittävintä puuvoiman anti on kuitenkin työllisyydelle. Metsäenergian lisäkäyttö tietää tuotantoa ja työ­mah­dol­lisuuk­sia Suomen maatiloille, maaseudul­le ylipäänsä ja kerran­nais­vaiku­tuksil­laan koko muulle yhteis­kunnalle.

 

Vastoin yleistä käsitystä puuvoima kuuluu maassamme edelleen energiatalouden raskaaseen sarjaan. Kauppa- ja teollisuusminis­teriön viimeisimmän ener­gia­ti­laston mu­kaan, vuodelta 1990, Suomen ener­giankulutuk­sesta ka­tetaan 14 pro­senttia puulla. Se jättää taak­seen sekä vesivoi­man (9 pro­sent­tia kulutuk­sesta), turve­voiman (4 %), kivi­hiilen (11 %) että maa­kaasun (7 %). Lähin puuvoiman kil­pai­li­ja on ydin­voima 15 pro­sentin ener­giaosuudel­laan.

 

Metsäteollisuus tuottaa valtaosan puuvoimaa poltta­malla kuoren, mustalipeän, sahausjätteen ja muun puun tähteen sähköksi, prosessihöyryksi ja vastapainelämmöksi. Tavanomai­nen polttopuu - halot, klapit, pilkkeet, hake - vastaa enää viidennestä koko metsäenergian tuotannosta.

 

Energiapuu on runsain käyttämätön luonnonvaramme

 

Puuvoiman lisäkäytöstä kiistellään parhail­laan. Riit­tääkö puuta sekä paperinvalmistukseen ja sahatta­vaksi että voimatalouteen, kun siitä ruvetaan jau­hamaan sähköä tositar­koi­tuksel­la?

 

Metsäntut­kimus­laitos sel­vitti 1980-lu­vun alussa pal­jon­ko vuotui­sissa, tasapainoi­sen raakapuun ky­syn­nän hak­kuissa jää korjaa­mat­ta kuitupuuksi kelpaamatonta pien­puu­ta, väärää puula­jia (haapaa, leppää ja pajua) ja hakkuu­täh­dettä. 1980-luvun alun arvio oli 40 mil­joonaa kiintokuutiota vuo­dessa. Silloisella tekniikalla metsän tähdepuuta olisi ollut mahdol­lista korjata 15 miljoonaa kuu­tiometriä vuodessa.

 

1990-luvul­la tie­dämme, että Metsäntut­ki­mus­laitoksen arvio oli va­ro­vainen. Nyt energiapuuksi voi laskea paitsi aiemman 15 miljoonaa kuutiota, myös sen 5-7 cm:n läpimitta­luokan har­vennus­puun, mikä ei käy enää kuitu­puuna kaupak­si.

 

Kaupaksi ei välttämättä käy kaikki yli 7 cm:n puu­kaan, sillä kuitupuuksi korjattavan puun minimiläpi­mitta nousee parhail­laan konekorjuun myötä. Monitoimiko­neen kuitupuu­leimi­koissa ei enää kannattaisi korjata rinnan­tasal­ta alle 15 cm:n puuta. Lapin ja Oulun lää­neissä on jo alueita, missä ensihar­ven­nusten puu käy enää vain energia­puuksi – mikäli energia­giamark­kinat toimisivat.

 

Ener­gia­puun lisäosuu­deksi on lasket­tava myös se osa kasvun lisään­tymää, mikä metsistämme 1980-luvulla löydett­tiin. 1990-luvun alun uudet satelliittikuviin ja tietokone-ennustei­siin perustuvat met­sänin­ven­toinnit kerto­vat että puustom­me kasvaa nyt runko­puuta noin 80 miljoo­naa kuu­tiota vuodessa, kun 1970-luvulla pu­hut­tiin vielä 60 mil­joonas­ta kuutiosta.

 

Käyttämätöntä, kestävästi, ja nykymenetelmin tekni­sesti kor­jattavaa energiapuuta voi metsistämme hakata vähin­tään 20 mil­joonaa kuutiota vuodessa. Suomen met­sissä odottaa korjaajaansa uudistuva luonnonvara, jonka ener­giapo­tentiaali on vajaan kahden uuden ydinvoimalan (1000 MW) luok­kaa.

 

Puus­to­pääomaan kajoamatta voisimme 1990-lu­vulla kak­sin­kertaistaa puuvoiman käytön 1980-luvun ta­sosta. Puu­voiman osuus energiakakus­samme on mahdollista nostaa nykyi­sestä 14-15 prosen­tista 30:een. Siihen päästäisiin 10-20 vuodessa, jos toimeen tartut­taisiin samalla mää­rätietoisuudel­le kuin tur­vevoimaan 1970-luvun alussa.

 

Energiapuu on runsain käyttämätön luonnon­varamme. Puu­voima on myös tulevaisuu­dessa­ suomalaista perusvoimaa; määränsä puolesta puu­voiman lisätuotanto ja hal­lit­tu käyttö ratkaisi­sivat energiaon­gelmam­me 1990-luvul­la, ja pit­källe 2000-lu­kua.

 

Energiapuulle ekotunnus

 

Ympäristön kannalta puuvoiman merkitys on 1990-luvul­le tultaessa koros­tunut uudella tavalla sillä energiapuulla on ylivoimai­nen ym­päristö­etu. Puun poltto ei lisää ilma­kehän hii­lidioksidia. Puuta poltetta­essa il­makehään karannut hiilidi­oksidi palautuu metsiin pui­den kasva­essa. Ener­gia­puulla ei kiihdytetä kasvi­huoneilmiötä, mitä pidetään 2000-luvun alussa maapalloa uhkaava­na pahimpana ympäristöongelmana.

 

Uusim­mat tut­kimukset osoit­tavat että maapallon puu­vartisen biomassan viisas hoito: hyödyn­täminen ja viljely on ihmisen ai­noa toteutettavis­sa oleva keino millä kasvihuoneil­miöön voi vai­kuttaa vähentäväs­ti, ei vain hidasta­vas­ti kuten esimerkiksi ydinvoiman käyt­töönotolla.

 

Lisäetunaan puulla on rikittömyys. Sen savu­kaasuis­ta ei tule metsiä vau­rioit­tavia hap­posateita.

 

Ympäristöystävällisyytensä perusteella energia­puulle voisi antaa ekotunnuksen.  Ekotunnuksin merkatuin tuot­tein huo­misen Euroo­passa on helpompi elää. Puhtaaseen puuvoi­maan liittyväs­tä tietotaidosta ja etevän tekniikan (high tech) teollisuudes­ta on kasvamassa Suomelle entistä tärkeämpi vien­ti­tuote. Esimerkiksi käynevät vaikkapa Ahlströmin leijupeti­kattilat jotka ovat jo nyt vientimarkkinoilla lyömättömiä.

 

Puuvoiman lisäkäytölle kannattaisi antaa ympä­ristötu­kea, jotta tietotaitomme ja tekniikkamme kehit­tyisivät etukä­teen, ennakoiden tulevia, EY-maiden yhteisiä ympäristö­vaati­muksia. Lähivuosina niistä tärkeimpiä ovat fossiilipolt­toai­neille langetettavat hiilidioksidin päästömak­sut. Puu ja muu uudistuva biomassa saavat EY-verosta vapautuksen.

 

Työllistävä vaikutus

 

Maassamme on 431,000 veroilmoituksen tekevää metsä­taloustilaa. Metsälön keskikoko on 26.6 ha. Noin 300,000 tilaa maksaa metsänhoitomaksua, joiden verokuutioina laskettu metsän vuosituotto on yli 20 m3 vuodessa. Energiapuun tuotan­nosta saisivat lisäansioita nimen­omaan metsälöt.

 

Maaseudullamme vielä toimivat 129,000 aktiivia maa­tilaa ovat kaikkien metsätaloustilojen osajoukko. Nämä asutut maatilat ovat energiapuun ensisijaisia myyjiä, sillä niillä on jo pien­puun konekorjuun peruskalusto. Maatilojemme säilyminen asut­tuina ja tuottavi­na on ensimmäinen osa puuvoi­man työlli­syys­vaikutusta.

 

Jos energian tuotanto puuvoimalla toteutet­taisiin Suomes­sa täysi­mit­taisena (20 milj. kiintokuutiometriä vuo­dessa) ja yksi maatila myisi vuosittain 200 kiin­tokuu­tiota, ha­kkeen tuottamiseen tarvittaisiin yhteen­sä 100,000 maati­laa. Aktiivit maatilat eivät siihen ehkä enää riittäisi. Avuksi tarvitaan aktiiveja metsätiloja.

 

Nykyisellä voimalatekniikalla energiahakkeen kannat­tavuusraja on 45 mk/MWh (laitoksen portilla). Se vastaa hakkeen hintana 50 mk irtokuutiolta, ja energiapuun hintana 125 mk kiintokuutiolta. Miksi energiapuu ei liiku sillä hinnalla, jos puulle ei ole muitakaan markkinoita? Jos lii­kenevä energiapuu korjattaisiin polttoon täysimääräisenä, maaseudun taloudessa pyörisi ylimääräisiä tuloja 1-2 mil­jardia markkaa vuodessa.

 

Puuvoiman käyttö synnyttää työpaikkoja paitsi met­sään, hake­puun kul­jetukseen ja hakevoimalaan. Lisäksi tulevat kerran­­nais­vaiku­tuk­set, muun muassa etevän tekniikan (high tech) bio­massa­voimaloi­den tut­kimus-, kehitys-, rakennus- ja vienti­työ­t.

 

Metsäntutkimuslaitoksen pienpuun käytön tutkimuksissa on todettu että yhden miljoonan kiintokuu­tion lisä­käyt­tö toisi välittömästi 2000 ja välillisesti 2600 työvuotta vas­taavan työ­määrän, siis 4600 ympärivuotista työ­paikkaa.

 

Jos koko 20 miljoonan kiintokuution vuotuinen ener­giapuun hankinta toteutettaisiin metsurityönä, työpaikkoja syntyisi 40,000. Välittömien metsurityöpaikkojen syntyminen on toinen osa puuvoiman työllisyysvaikutusta.

 

Välillisesti samalla suhteella syntyisi 52,000 työ­paikkaa. Kerrannaistyöpaik­kojen syntyminen on kolmas osa puu­voiman työllisyysvaikutusta. Arvio on ehkä varovainen, koska yksi metsu­rityö­paikka kertautuu maassamme kuljetus­ten, puunja­lostuksen, tuote­kehit­telyn, konepajateollisuuden, myyn­nin ja viennin ansiosta moninkertaisesti, eräiden arvioiden mukaan nelinker­taisesti, tai jopa kymmenkertaisesti.

 

Käytännössä energiapuun tuotannosta ja käytöstä syntyvät työpaikat jakaantuisivat aitojen maatilojen, metsäti­lojen, ammattimetsureiden sekä urakoitsijoiden ja muiden yrittäjien kesken. Ener­giapuun korjuun ja käytön ketju myös tehos­tuu kokemuksen myötä eikä kaikkia nyt laskettavia työ­vaiheita­ tarvita parhaissa ketjuissa. Siitä huoli­matta 20 miljoo­nan ener­giapuun kiinto­kuu­tiometrin vuo­tuinen korjuu, kuljetus, käyttö ja kerran­nais­vaikutus vastaa­vat maassamme suuruusluo­kaltaan 100,000 työ­paikan työllisyysvaikutusta.

 

VELI POHJONEN


paluu sivun alkuun     artikkeliluetteloon