Kolumni: MTK / Tulevaisuustalkoot 1/1992,  26.5.1992
paluu pääsivulle

Biopolttoaineilla kasvihuoneilmiötä vastaan

 

Ja tapahtui niinä päivinä että maapalloa uhkaavan kas­vi­huoneilmiön vuoksi kaikki maasta kaivetut polt­to­ai­neet oli ve­rolle panta­va. Tämä verollepano oli ensim­mäinen yleinen hii­li­dioksidin päästömaksu, ja se ta­pahtui Bout­ros Bout­ros-Gha­lin ollessa Yhdistyneiden Kansa­kuntien pääsih­tee­rinä.

 

Ilmakehässä on hiilidioksidia yllättävän vä­hän: tila­vuudesta mitaten vain prosentin kolmaskymmenesosa. Mut­ta vähäi­syyttäänkin hiilidioksidi on ilmakehän tärkeimpiä kaasu­ja. Jo pieni hiilidioksidin lisäys saa ilmamassan käyttäy­tymään läm­pöä sääs­tä­vän kasvihuone­lasin tavoin. Siksi puhumme kasvihuone­il­miöstä. Kasvihuoneilmiön arvioi­daan johtavan maapallon ilmake­hän hallit­semat­tomiin häiri­öihin: lämpimiin ja sateisiin talviin yhtäällä, kuivuuteen ja pyörre­myrs­kyi­hin toi­saalla.

 

Kasvihuoneilmiö on ihmiskuntaa jo 2000-luvun alussa uhkaavista ympäristö­vaurioista vakavin.  Se johtuu pää­osak­si fossiilisten (fossilis = kaivettu) energiavarojen öljyn, kivi­hii­len ja maa­kaasun ylettömästä poltosta. Se on seu­raus ihmis­kunnan teol­lises­ta val­lan­kumouksesta, joka alkoi jo 1700-luvun loppupuolella ja jat­kui seuraavat kaksi sataa vuotta. Teollinen vallankumous pe­rus­tui maaanalaisiin, runsaisiin mut­ta eh­ty­viin, ja help­po­käyttöisiin mutta ilmakehää saastutta­viin polttoainei­siin.

 

Biopolttoaineita ovat kaikki vihreän kasvikunnan tuot­teet, joita ihminen voi käyttää energialähteenään. Biopolttoai­neet ovat uudistuvia, eivät ehtyviä. Bio­polttoainei­ta riittää niin kauan aurinko paistaa, ja kasveilla on lämpöä, vettä ja ravinteita kasvaakseen. Suoma­lai­sille bio­polttoaineista tär­kein on puu. Bio­poltto­ai­neisiin luetaan myös rypsi kun siitä puris­tetaan die­se­liä, ohra kun sii­tä tislataan etanolia bensii­nin joukkoon, ja esimerkiksi puna-api­la kun sitä kasvatetaan bio­kaasutukseen me­taanin raaka-ai­neek­si.

 

Biopolttoaineilla on maasta kaivettuihin polttoainei­siin verrattuna ylivoi­mainen etu. Ne eivät lisää ilmakehän hii­lidioksi­dia. Kun Kainuun ensiharvennusmäntyä polte­taan Kuhmon sähköä tuot­ta­vas­sa bio­voima­las­sa, ilmakehän hiilidioksidin pi­toi­suus ei nouse. Kun Lounais-Suomen pelloil­ta korja­tul­la ryp­siöl­jyllä pyö­rite­tään traktorin die­sel­moot­to­ria, sekään ei jou­duta kasvihuoneilmiötä. Mikä bio­polt­toai­neesta savuaa sen pala­essa tai­vaalle, pa­lau­tuu bio­massan fo­tosynteesissä ta­kaisin maan päälle.

 

Biopolttoaineita jo tuottavien kasvustojen viisas hoito ja uusien kasvustojen aktiivi viljely ovat maa- ja metsätalouden suuri haaste jo 1990- mutta varsinkin 2000-luvulla. Haaste on kolmiosainen. Osaammeko kehittää bio­polt­toaineiden tuotannon ja käytön niin että voisimme siirtyä mahdollisimman joustavasti kestävään voima­talouteen, aurin­kope­räi­sen energian 2000-luvulle. Toiseksi, osaammeko kehittää bio­polttoaineiden tuotannon ja käy­tön riittävän nopeasti ja riittävän laajaksi, jotta ilma­ke­hän hallitsematon lämpene­minen vaimenee. Ja kolman­neksi, osaammeko kehittää bio­polt­toaineiden tuotannon niin edul­liseksi, että sii­tä syntyy maa- ja met­sätalouden uusi haara. Jos nämä haasteet selvitämme, bio­polttoaineista voi tulla osa sitä huomista, mil­lä maa­seutumme pysyy maa­seutu­na: asuttuna, viljeltynä ja kult­tuuri­maisemana.

 

Met­sissä on Suomen runsain bio­polttoai­neen varanto. Vuonna 1992 metsä­biomassam­me kasvaa kiintomitassa laskien 135 miljoonaa kuu­tiota. Siitä ha­kataan tavallista runkopuuta noin 50 miljoonaa kuutiota. Loput 85 mil­joo­naa kuutiota on hak­kaa­mattoman runko­puun (29 milj. m3), oksien, lat­vusten ja pienpuun (36 milj. m3) sekä kantojen ja juurten kasvua (20 milj. m3).

 

Energiapuuta korjataan nykyään kasvusta vain prosentin mur­to-osa, noin 100,000 kuutiota. Metsäva­ro­jamme uhkaamat­ta energiapuun vuotuisen korjuun voisi nostaa 50 miljoonaan kuuti­oon, eli vii­sisataa kertaa ny­kyistä suuremmaksi (500-ker­tais­taa). Met­sätäh­teen lisäk­si hakkeeksi joutaa kaupaksi käymätön­tä ensi­harvennus­puuta, eri­tyisesti mäntyä. Kaikki puu mukaan lu­kien kor­jaisimme met­sä­biomassaa 100 mil­joonaa puukuu­tiota.

 

Biovoimalassa metsähaketta voi jatkaa nopeakas­vui­sella hakepuulla, mitä kasvatetaan pellolla hyvin lyhy­ellä, 3-4 vuo­den kierto­ajalla. Ruotsin viljelijät kasvattavat tänä vuonna bio­polt­to­ainet­ta näin jo 6000 peltohehtaarilla.

 

Viljelemällä puubiomassaa hyväkuntoisella pel­lolla, valituilla lajikkeilla, ti­heässä, rikkakasvit torjuen, hieman lannoittaen ja alle viiden vuoden kierrolla, keskimää­räinen vuo­situotos ylittää  20 m3/ha. Jospa siirtäisimme tilapäisesti hyvä­kun­toisia kesanto­peltojamme joutilaisuudesta nope­an kierron puu­bio­massalle, esi­merkiksi 500,000 heh­taaria. Ne tule­vat kas­va­maan energiapuu­ta 10 mil­joo­naa kuutiota vuo­dessa.

 

Metsistä korjattava 50 miljoonaa ja vainioilla kasva­tettava 10 mil­joonaa ener­giapuun kuu­tiota nos­taa vuotui­sen ener­giapuun tuotan­non 60 mil­joonaan kuuti­oon. Ener­giamääräl­tään se vastaa 10.6 miljoonaa tonnia tuontiöl­jyä. Tai ydinyksiköissä laskien: niistä voisi jauhaa nykytekniikalla yhtä paljon sähköä kuin kuudella ydinvoimalalla.

 

Jos jätämme liiken­teen bensiinin ja dieselin lu­kuun­ottamatta, voimme kasvattamallamme ener­giapuulla sen riittävyy­den ja nykyisen polttotekniikan puo­lesta kor­vata ulko­maisista kaivannaispolttoai­neista niin raskaan ja kevyen poltto­öl­jyn kuin hiilenkin. Niitä tuo­daan vuosittain maahamme yhteen­sä 8.1 mil­joonan öljy­ton­nin edes­tä. Niissä on pääosa Suomen panoksesta ilmakehän lämpenemi­seen, sillä niistä koituu yli puolet hiili­dioksidin päästöis­tämme.

 

Tuleeko kasvihuoneilmiö sil­lä voimalla kuin nykyisin pelätään? Perus­tuvathan tietomme kas­vihuoneilmiöstä vain tie­tokonein laskettujen ilmastomalli­en en­nusteisiin. En­nusteet ilmakehän tulevista muutoksista ovat ristiriitaisia, eikä osa tiedemiehiä edes hyväksy läm­pö­ti­lan nousua.

 

Ennustivatpa ilmastomallit oikein, liikaa tai liian vähän, itse ilmiön päätekijän osalta muutos on kiistaton. Ilma­kehän hiilidioksidin pitoisuus nousee kiihtyvällä vauhdilla. Siksi kansakuntien pää­miehet kokoontuvat kesäkuussa 1992 YK:n pääsihteeri Boutros Boutros-Ghalin johdolla Rio de Janeiroon, poh­timaan miten panna kaik­ki maasta kaivettavat polt­topaineet ve­rolle. Ehkä ensimmäinen yhteinen hiilidioksi­din pääs­tömaksu ei toteudu vielä tässä kokouk­sessa, mutta suunta on selvä: ympä­ris­töta­voitteinen energiaverotus on tulossa.

 

Suomelle maasta kaivettujen polttoaineiden verollepano on eduksi. Se vahvistaa maa- ja metsä- ja energiatalouttamme kestävällä tavalla. Se lisää aurinkoperäisten, uudistuvien luonnonvarojemme arvoa, kun kilpaileva energialähde kallistuu. Se nopeuttaa kehittymistämme tulevaisuuden vauraaksi biopoltto­ai­neiden maaksi.

 

VELI POHJONEN

paluu sivun alkuun     artikkeliluetteloon