Artikkeli lähetty Ilkka –lehteen 19.12.1992 (julkaistu?)
paluu pääsivulle

Kotimainen energia uuteen harkintaan

 

Eduskunta teki kauaskantoisen linjavalinnan äänestäes­sään ydinvoi­masta marraskuussa 1992 - ja hylätessään sen. Ydin­voiman yl­lät­tävä kaa­tuminen viestii syvistä arvovalin­noista, ehkä syvem­mistä kuin tuon hämmentävän äänestyksen yhteydessä huomat­tiin­kaan.

 

Ympäristö painoi valinnassa pal­jon, enemmän kuin jau­het­tavan sähkön tur­piinihinta. Lisää ikuisia ydinjätteitä ei toivota 2000-luvun tule­vaisuu­teen. Ympäris­tölle ei ylipään­sä enää haluta aiheuttaa ylisu­kupol­visia mul­lis­tuk­sia, näin­hän mei­tä eväs­ti Rio de Ja­neiron ympä­ristöko­kous kesä­kuussa 1992.

 

Voimain mittelössä olivat ydinvoi­man lisäksi mukana maakaasu ja Suomen luonnonsuojeluliiton energianeuvoston sitke­ästi esillä pitämä puuvoima. Maakaasu näytti uupuvan juuri rat­kaise­vassa vaiheessa. Mutta todellisuudessa sekin vain palasi läh­tö­ruu­tuun. Energiapelin vaihtoehdot on nyt harkittava uudel­leen.

 

Puuvoima on aurinkovoimaa

 

Aurinkovoimaa lankeaa vuoden aikana jokaiselle Suomen hehtaa­rille keskimäärin 1000 kilowatin teholla. Kun meitä on 5 miljoonaa kansalaista, ja maapintaamme on pyöreästi 30 miljoonaa heh­taaria, jokaisella suomalaisella on käytössään 6000 kilowatin aurinkote­ho. Tai toisin laskien: vuoden aikana aurin­koenergiaa kertyy kullekin suomalaiselle 50 miljoonaa kilowatti­tuntia.

 

Voisimme kenties muun­taa aurinkoenergian 30 prosentin hyötysuh­teella sähköksi, jos sai­simme käyttöömme parhaat saksa­laiset, monikalvoiset aurinkokennot. Voisimme kenties myydä säh­kön eteenpäin hin­taan 20 penniä ki­lo­wat­titun­ti, vaikkapa Imatran Voiman verk­koon tai uuteen Euro­verkkoon. Näin laski­en kukin suo­malainen, lapset mukaan lukien, saisi aurinkosähköstä myyntitu­loa kolme miljoonaa markkaa vuodessa. Turhaan ei ole sanottu, että syntyä suomalai­seksi on kuin lotto­voiton saisi. Aurinkosäh­kö ero­aa vain arpa­jaisista sii­nä, että saisimme mil­joonavoiton sään­nöllisesti, joka vuosi.

 

Aurinkosähkön talous ei kuitenkaan toteutunut vielä 1900-luvulla. Tämän vuosisadan aurinkotekniikka oli liian kal­lista ja liian heikkotehoista. Myös kesän aurinkosähkön varas­tointia talveksi, joko akkuihin tai vetyyn, on vielä kehitettä­vä.

 

Metsätalous on suomalaista aurinkotaloutta. Annamme metsän aurinko­ken­non peittää maan, ja va­rastoida au­rinkovoiman kemial­li­seksi voi­mak­si, puuk­si. Metsän puusto on samalla aurin­koenergian kenno ja akku. Eikä metsän aurinkovoimala juuri huol­tomies­tä tar­vi­tse. Ainakin Suomen kasvukaudessa puille riittää sopivasti vettä ja lämpöä. Kesäaurin­gon sätei­ly kas­vat­taa metsän puut il­man ihmisen suurta pon­nis­tusta - ellei väki­sin.

 

Kansantalous ja työllisyys puoltavat kotimaista

 

Puuvoiman, ja samalla koko kotimaisen met­sätalouden mer­kitys kansantaloudessa on ko­rostunut sitä mukaa, mitä enemmän olemme velkaantuneet ulko­mail­le, mitä syvemmäksi la­ma on pahen­nut ja mitä korke­ammaksi työttö­myys on noussut.

 

Vuo­sittain hankit­tavasta ja kulutettavasta energias­ta on jo yli 70 prosenttia ulko­mais­ta, joka on nykyään ostettava ul­komai­sella ve­lalla. Esimerkiksi vuoden 1991 ulkomai­sen energi­an ­las­ku oli 11,1 miljar­dia markkaa. Tulevat ener­gia­las­kut uh­kaa­vat kasvaa, koska dollarin hinta nou­see. Kotimai­nen energia ei taas lisää ulko­maan velkaa.

 

Myös ulkomaisen perusvoimalan rakentaminen olisi ollut kansantalou­del­lemme raskas, noin 10 mil­jardia markkaa. Ulkomais­ta velkaa olisi siihenkin hankittava vähintään puolet, ta­val­la tai toisel­la.

 

Kotimai­nen voimalateollisuus, esi­merkkinä Ahlströmin ja Tampel­lan uuden sukupolven kattilat, edustaa uusinta suomalaista osaamista. Se on ilmeinen kansanta­loutemme kasvun lohko ja tu­le­vaisuuden vientivaltti.

 

Kansantalouteen kuuluu myös ympäristö. Selvä lin­jaus kotimaisiin uusiutu­viin ener­giava­roihin, nimenomaan puu­voi­maan, piirtää Suomesta kuvaa kestävän kehityksen ja moniarvoisen met­sä­talou­den maana. Sen arvoa vientimme ja kansan­ta­loutemme tule­vai­suudelle ei ole vielä oivallettu.

 

Ydinvoiman valtiksi esitettiin viime hetkillä työllis­tävyys. Valtiksi se ei kuitenkaan riitttänyt. Perus­voi­man kaikki vaih­toehdot lisäävät kyllä metal­li- ja rakennus­te­olli­suut­ta. Mut­ta voima­loiden rakentami­sen työllis­tä­vä vaiku­tus on sama, ra­ken­net­tiinpa sitten ydin-, kaasu-, kivi­hiili- tai ko­ti­maista voi­maa. Puuvoiman vaih­toeh­to työllis­tää eni­ten, sillä voimaloi­hin ei juuri tar­vi­ta ulko­mai­sia osia. Sitäpait­si kotimainen työl­listää jatku­vasti, koska polttoaine hanki­taan Suomesta.

 

Metsäntutkimuslaitoksen tuoreen (1992) selvityksen mu­kaan energiapuu työllistää pysyvästi 15,000 - 20,000 henkeä, jos puun käytön lisäys on 10 miljoonaa kuutiota vuodessa, eli saman verran mitä nykytekniikalla tarvitaan 1000 megawatin säh­köntuo­tantoon. Työpaikat ja­kaan­tuvat luon­nolli­ses­ti ja ta­sai­sesti läpi Suo­men: maatiloil­le, metsäti­loille, metsu­reille, urakoitsi­joil­le, konepajoille, tuotekehittelyyn, ja koko ker­ran­nais­työpaikko­jen ket­juun.

 

Nykyhakkuissa puusta jää hakkuu­alalle mätänemään yli 40 pro­sent­tia. Hukkaosuus kasvoi koko 1980-luvun, ja se kasvaa edel­leen, koska kelvollisen ostopuun minimiläpimitta nousee, ja puun vikaisuusehdot kiristyvät. Ensihar­vennusten puuta­kaan ei enää korjata siinä määrin kuin ennen. Metsäntut­kimus­lai­tos totesi, että met­sissämme on vuo­sittain puuta varmuudella tar­jol­la energiakäyttöön ainakin tuo 10 miljoo­naa kuutiota.

 

Energiatavoitteiseen metsätalouteen

 

Puuvoima, jonka osuus maamme energiatarpeesta on 14 prosenttia, on kytkeytynyt verkkomaises­ti metsäta­louteen ja met­säteollisuuteen. Metsäteollisuus tuli energiaverkkoon voimalla, kun se toteutti kansallisesti tärkeimmän energian säästöohjelman 1970- ja 1980-luvuilla. Kun sahat ja selluteollisuus kehittivät puu­jätteiden tarkan polton, metsäte­ollisuutemme muuntui keskei­sim­millä alueillaan ulkomaisen fos­siilienergian ostajasta koti­maisen energian myy­jäksi. Tämä yh­teys on perusvoiman kotimaisen ratkaisun avain.

 

Otettakoon kansantaloutemme tämän vuosikymmenen pääta­voitteeksi ta­lousmet­sien hakkuiden lisääminen - Metsä 2000 oh­jel­maa myötäil­len -  20 miljoonalla kuu­tiolla vuodessa. Puolet hakkuista, 10 miljoo­naa kuutiota voisi olla sa­hatuk­kia. Toiset 10 miljoo­naa kuu­tiota hakattaisiin kuitu- ja ener­giapuu­na, met­sänhoidol­li­sin perus­tein, Metsäntut­kimuslaitok­sen syksyn 1992 suosituksen mukaisesti. Metsien lisähakkuu (40 pro­sentin nousu) jakaantuu puun kasvattajille tasaisesti läpi Suomen, sekä yksi­tyis­metsiin että yhtiöiden ja valti­on metsiin, siinä suhteessa kuin puuvaramme ovat lisääntyneet.

 

Ensimmäinen tavoite on keskeisin. 10 miljoonasta kuu­tiosta korjattua tukki­puuta sahataan vuodessa lautaa ja lank­kua yhteensä 5 miljoonaa sahakuu­tiota. Vaikka määrä voi tuntua suu­relta, li­säys ei ole metsä­taloudelle ylivoi­mai­nen. Sahatava­ran tuo­tanto nousee vain takai­sin vuoden 1980 tasol­le.

 

Tuo­tannon li­säyksen päätavoi­te on sahapuun jalostus maa­kuntien PKT-yrityk­sissä. Puun mekaaninen jalostus on maaseu­dun terveintä työllistämistä, sillä jo vanhastaan tiedetään, et­tä kai­kista metsä­teollisuuden lohkoista rahapanos sahapuuhun poi­kii työpaik­koina eniten. Sahaus ja höyläys eivät vaadi ul­ko­maista velkaa. Sahausja­losteet voi nyt viedä ulko­mail­le entis­tä helpom­min, kun mar­kkaa on kellutettu ja dollarin arvo on nous­sut. Sa­malla sahatukin ostohinta on laskenut.

 

Sahauksesta jää poltettavaksi 2 miljoonaa kiintokuutio­ta kuori- ja purujätettä. Sahauksesta jää myös pinta­haketta, yh­teensä 3 miljoonaa kiintokuutiota. Koska pintahake on sellunkei­ton parasta raaka-ainetta, se kannattaa ohjata sellu­tehtaa­seen.

 

Toinen tavoite on varautua rakentamaan 3 uutta sellu­tehdasta jo 1990-luvulla. Ne tarvitsevat raaka-ainetta yhteensä 8 miljoo­naa kuutiota vuodessa. Se saa­daan saho­jen pintahakkeena (3 miljoonaa) ja ensiharven­nusten kuitupuu­na (5 miljoonaa kuu­tiota vuodessa).

 

Uuden sukupolven sellutehtaat ovat voima- ja ympäristö­taloudel­le edul­li­sia. Ne rakennetaan sähkön tuotannoltaan yli­omava­raisiksi. Veden osalta tavoitteena on jätteetön, suljettu kierto.

 

Kolmas tavoite on rakentaa ja uusia biopolttoaineella käyviä voimaloita maahamme. Niiden raaka-ainetta ovat sa­hoilta tuleva jäte (2 miljoo­naa) ja ensi­harven­nusten energiapuu (5 mil­joonaa kuu­tiota). Biovoima­lat tuotta­vat leiju­petitek­nii­kalla se­kä sähköä että lämpöä. Niissä on monipoltto­kat­tilat, joihin käy­vät kaikki kiinteät polttoaineet: kuori, pu­ru, hake, metsä­tähde ja turve.

 

Biovoima­loita on kahta kokoa. Pienemmän, Kuhmon mallin lämmön tuotto ohjataan sahapaikkakunnan kaukolämpöverk­koon. Suu­rem­mat bio­voima­lat ovat joko kaupunkien yh­teydessä, metsä­te­olli­suuden osa­na tai lauhde­voi­maloina maaseudul­la si­ten, että nykyi­sissä ja uusissa turve­voimaloissa voisi polt­taa sekä tur­vetta että haketta.

 

Yhdistämällä metsä- ja voimatalous sekä käyttämällä uu­sinta kotimaista tekniikkaa, 20 miljoonan kuution lisä­hakkuulla voi tuottaa sekä metsäteollisuuden jalos­teita vientiin että säh­köä kotimaahan yli 1000 megawattia. Metsäte­olli­suus käyttää itse osan sähkös­tä. Myyn­tisähköä tulee silti noin 800 MW.

 

Puuvoiman hinta kestä kilpailun

 

Puu­voi­man hinta kestää kilpailun, kun voima­talous, met­sätalous ja metsäteolli­suus toimivat yhdessä. Kaup­pa- ja teolli­suusministeriön puun energiakäytön toi­mikunnan tuoreen mietinnön (1992) mukaan hal­vin­ta polttoainetta, 2 penniä kilo­wattitunti, tulee ­juuri metsä­teol­li­suudesta, sahaus- ja sellu­jät­teenä. Parhaimmillaan metsäenergian hinta on vain puolet ki­vi­hiilen hinnas­ta ja kol­mannes maakaasun hinnas­ta.

 

Pienten ja kes­kisuu­rten sahojen jäte maksaa aluevoi­ma­loille hieman enemmän, saman verran kuin turve, 4,5-5 p/kWh. Avohakkuun korjuutähteet, sellaisena kuin moni­toimikone ne ka­saa, maksavat 5-6 p/kWh hakkeena voima­lan portilla. Metsänhoi­dollinen hakepuu on aina kal­liim­paa. Esi­mer­kiksi Kiteellä sen hintataso on 6,8 p/kWh. Kitee­läi­set las­ke­vat kuitenkin ener­giapuun eduksi metsän­hoi­don, metsien li­sään­tyvän hakkuumah­don ja tulevaisuudes­sa kertyvät metsäverot.

 

VELI POHJONEN


paluu sivun alkuun     artikkeliluetteloon