Esitelmä Etelä-Pohjanmaan puuvarojen käytön tehostamista koskevassa seminaarissa 4.1.1993
paluu pääsivulle

Puunkäytön tehostamismahdollisuuksia

- kohti energiatavoitteista puunjalostusohjelmaa

 

Uusimpien Euroopan metsävaroja koskevien selvitysten mu­kaan metsien puusto lisääntyy ja niiden vuotuinen kasvu nousee par­haillaan kaik­kialla Länsi-Euroopassa. Erityisen sel­västi näin on tapah­tunut 1970- ja 1980-luvulla pohjoisen havumetsä­vyö­hyk­keen maissa Suomessa ja Ruotsissa.

 

Metsien lisääntyneen kasvun on saanut aikaan kolme to­den­nä­köistä tekijää. Teollisuudesta tuulien mukana kulkeutuva, saasteena pelätty typpi ei vielä vaurioita, vaan päin­vastoin ­lan­noittaa metsää. Toiseksi, kasvihuonekaasu hiilidiok­sidin pitoisuus ilmakehässä on noussut, sekin lannoittaa metsää.

 

Kolmas tekijä on tärkein Pohjoismaissa, ja erityisesti Suomessa: onnistunut metsän­hoito. Toisen maailmansodan jälkeen aloitettu määrätietoinen metsänparannus tuottaa nyt tulosta. Pohjanmaal­la onnistunut metsänhoito on paljolti onnistu­neita metsäojituksia. Ojikot puskevat nyt puuta nopeudella, mitä met­si­en korjuu ei ole pysty­nyt seuraamaan.

 

PlusMetsissä kasvava puuvaranto

 

Suomen metsät ovat 1990-luvulla kestävän metsäta­louden PlusMetsää. Runkopuuta kasvaa noin 80 miljoonaa kuutiota vuo­dessa. Runkopuun vuotuinen kokonaispoistuma (markkina- ja koti­tarvehakkuut, runko­hukkapuu ja puiden luontainen kuoleminen) on 55 miljoonaa kuutiota vuodessa. Runkopuun vuotuinen kasvu on 25 miljoonaa kuutiota, 45 prosenttia suurempi kuin poistuma.

 

Metsä­bio­massan vuotuinen kokonaiskasvu (rungot, oksat, latvukset, kannot, viheraines) on 126 miljoonaa kiin­to­kuu­tio­ta eli 51 miljoonaa tonnia kuiva-ainetta. Se vastaa energiasisäl­löltään 24 miljoonaa öljytonnia. Vertailuna todetta­koon, että vuonna 1991 maamme raakaenergian kulutus vastasi 30.3 miljoonaa öljytonnia.

 

Ensimmäistä kertaa metsätaloutemme historiassa tunnemme metsävaramme ja niiden vuo­tuisen kas­vun nyt hyvin tarkkaan, sa­tel­liittikuviin ja tietokoneisiin pe­rustu­vien mene­telmien avulla lähes puu puulta. Ensimmäistä ker­taa taloushisto­riassa kaikki metsistä kiinnostuneet osapuolet myös myöntä­vät että metsissämme on puuta, sitä on paljon ja se kasvaa ker­ta­luok­kaa enemmän kuin mitä sitä hakataan. Metsävarojemme puolesta puun käyttöä on mahdollinen tehos­taa. Se voi tapahtua kahdella tapaa: lisää­mällä talousmetsien hakkuita ylipäänsä, ja korjaa­malla puu nykyistä tarkemmin.

 

Met­säntutki­muslaitos arvioi syksyllä 1992, että jo met­si­en hoidon ja tulevaisuuden laatu­puun (saha­puun) vuoksi ensi­harven­nus- ja ener­giapuuta tulisi korjata 10 miljoo­naa lisäkuu­tiota vuodessa. Pi­temmän päälle harven­nusten laimin­lyönti lisää puiden saaste­tuho­ja, kuollei­suutta ja kor­juu­kustan­nuksia.

 

Suomen talousmetsät pysyvät kasvukunnossa kasvatushak­kuita lisäämällä. Ja on syytä edelleen ko­ros­taa, että lisähak­kuut kos­kisivat vain talousmetsän korkoon, ei pää­omaan. Runsas­kaan puun käyttö ei ole välttämättä ris­tiriidassa luon­nonsuoje­lun kanssa. Met­sää on vara jättää en­tistä mittavam­paan suoje­luun, esi­mer­kiksi uuteen aarnimetsäohjelmaan.

 

Metsä on merkittävä energian lähde

 

Puuvoiman osuus Suomen energian kulutuksesta oli 14 % vuonna 1991. Suomi on biopolttoaineiden käyt­tä­jänä johtava län­si­maa. Puuvoimasta tulee 55 % selluteollisuuden ligniinipi­toi­sista jäteliemistä, 23 % puun kuoresta, sahanpurusta ja muusta teolli­suuden puujätteestä. 22 % puuvoimasta on peräisin perin­teisestä polttopuusta.

 

Metsäteollisuuden tarkka energian käyttö oli kan­salli­sen energi­an säästöohjelman huomattavin saavutus ener­giak­rii­sien (1973 ja 1979) jälkeen. Erityisen mer­kittä­västi ovat nousseet kuoren ja selluteollisuuden lig­niinijät­teen (sel­lun jäteliemen) poltto. Sekä saha- että selluteollisuus ovat jät­teidensä poltolla ylittäneet ener­giaoma­varaisuuden, ne ovat muut­tu­neet ulko­maisen öljyn kuluttajista kotimaisen säh­kön tuottajik­si.

 

Metsäteollisuuden onnistuneessa energian säästössä ja tarkassa puun käytössä piilee kotimaisen energiarat­kaisun avain. Koti­maista metsä- ja voimataloutta, ja niiden tulevia mahdolli­suuk­sia tulisi nyt kehittää yhdessä.

 

Energiatavoitteinen puunjalostusohjelma

 

Otettakoon kansantaloutemme tämän vuosikymmenen pää­haasteeksi talousmetsien markkinahakkuiden lisääminen – Metsä 2000 ohjelmaa myötäillen – 20 miljoonalla kuu­tiolla vuodessa. Markkinahakkuut nostetaan 1980-luvun keskitasolta, 44 miljoonas­ta kuutiosta 64 miljoonaan kuutioon. Miten tavoite palvelisi par­haiten sekä puun kasvatta­jia, pientä ja keskisuurta teolli­suut­ta (PKT), varsinaista metsäteol­lisuutta että voimataloutta?

 

Puolet hakkuista, 10 miljoo­naa kuutiota tulisi olla sa­hatuk­kia. Toiset 10 miljoonaa kuu­tiota hakattaisiin kuitu- ja ener­giapuu­na, metsänhoidol­li­sin perustein, Metsäntut­kimuslai­tok­sen syksyn 1992 suosituksen mukaisesti.

 

Ensimmäinen tavoite on keskeisin. 10 miljoonasta kuu­tiosta korjattua tukkipuuta saadaan sahatavaraa 5 miljoonaa sa­ha­kuu­tiota. Li­säys ei ole metsätaloudellemme ennen kokematon. Sahata­va­ran tuo­tanto nousee takai­sin vuoden 1980 tasol­le.

 

Tuo­tannon li­säyksen päätavoi­te on sahapuun jalostus maakuntien PKT-yrityksissä niiden lupaavien kokemusten mukaan, mitä Puu-Suomi hankkeessa on jo saatu. Puun mekaaninen jalostus on maaseudun terveintä työllistämistä. Jo vanhastaan tiedetään, että kaikista metsä­teollisuuden lohkoista rahapanos sahapuuhun poikii työpaikkoina eniten. Raaka-aine saadaan paikan päällä il­maisen aurinkoenergian kasvattamana. Sahaus ja höyläys eivät vaadi ulkomaista velkaa. Sahausja­losteet voi nyt viedä ulko­mail­le entistä helpommin, kun markkaa on kellutettu ja dollarin arvo on noussut. Samalla sahatukin ostohinta on laskenut.

 

Sahauksesta jää poltettavaksi 2 miljoonaa kiintokuutio­ta kuori- ja purujätettä. Sahauksesta jää myös pinta­haketta, yh­teensä 3 miljoonaa kiintokuutiota. Koska pintahake on sel­lunkei­ton parasta raaka-ainetta, se kannattaa ohjata sellutehtaaseen.

 

Toinen tavoite on varautua rakentamaan 3 uutta sellu­tehdasta jo 1990-luvulla. Ne tarvitsevat raaka-ainetta yhteensä 8 miljoo­naa kuutiota vuodessa. Se saa­daan saho­jen pintahakkeena (3 miljoonaa) ja ensiharven­nusoh­jelman kuitupuu­na (5 miljoonaa kuutiota vuodessa).

 

Vaikka sellun maailmanmarkkinahinta on nyt huono, sel­lun ja siitä valmistettavan puuvapaan hienopa­perin kysynnän voi arvioida paranevan ainakin keskipitkällä (10-20 vuotta) tähtäi­mellä. Paperinkulutus maailmassa nousee, ja kysytyimmiksi laa­duiksi voivat tulla kierrätystä parhaiten kestävät sellu­pohjai­set paperit.

 

Uudet sellutehtaat olisivat maamme voimataloudel­le edul­li­sia. Ne rakennettaisiin sähkön tuotannoltaan yli­omava­raisiksi.

 

Kolmas tavoite on rakentaa ja uusia biopolttoaineella käyviä voimaloita maahamme. Niiden raaka-ainetta ovat mm. sa­hoilta tuleva jäte (2 miljoo­naa) ja toinen puoli ensi­harvennus­ohjel­maa (5 miljoonaa kuu­tiota). Biovoima­lat tuottavat leijupe­titeknii­kalla sekä sähköä että lämpöä. Niissä on monipolttokattilat, joihin käyvät kaikki kiinteät polttoaineet: kuori, pu­ru, hake, metsä­tähde ja turve.

 

Biovoima­loita on kahta kokoa. Pienemmän, Kuhmon mallin lämmön tuotto ohjataan kaukolämpöverk­koon. Suurem­mat bio­voima­lat ovat joko kaupunkien yh­teydessä, metsä­te­olli­suuden osa­na tai lauhde­voi­maloina maaseudul­la si­ten, että nykyisissä ja uusissa turve­voimaloissa voisi polt­taa sekä turvetta että haketta.

 

Yhdistämällä metsä- ja voimatalous sekä käyttämällä uu­sinta kotimaista tekniikkaa, 20 miljoonan kuution lisä­hakkuulla voi tuottaa sekä metsäteollisuuden jalos­teita vientiin että säh­köä kotimaahan yli 1000 megawattia. Metsäte­olli­suus käyttää itse osan sähkös­tä. Myyn­tisähköä tulee noin 800 megawattia.

 

Etuina ympäristö, talous ja maaseudun työllisyys

 

Energiatavoitteinen puunjalostus on ympäristölle ystä­vällinen: ei ikuisia jät­teitä, ei lisähiilidioksidia ilmakehään, ei rikkiä, ty­pen oksi­dit minimoidaan uudella tekniikalla. Ra­­keis­tettu puun tuhka palaute­taan metsään. Kestävän, PlusMetsäta­louden tavoitteissa pysytään edel­leen. Metsävaramme lisään­tyvät ainakin vuoteen 2030 as­ti.

 

Lin­jaus kotimaisiin uusiutu­viin ener­giava­roihin, eri­tyi­sesti puu­voi­maan, piirtää maastamme kuvaa kestä­vän kehi­tyk­sen ja moniarvoisen met­sä­talou­den tyyssijana. Sen ar­voa vientimme ja kansan­ta­loutemme tule­vai­suudelle ei ole vielä oivallettu.

 

Puujäte- ja hakevoimalat sekä kuorta ja jäteliemiä polt­tavat kattilat ovat etevän teknologian, suomalais­ten hy­vin hallitsemaa tieto­taitoa. Kotimai­nen voimalateolli­suus, esi­merk­kinä Ahlström ja Tampel­la, edustaa alan uu­sin­ta kansainvälistä osaa­mista. Ala on ilmeinen kan­san­ta­loutem­me kasvun lohko ja tu­le­vaisuu­den vienti­valt­ti.

 

Sahateollisuus tuottaa jätteenään edullisinta metsä­ener­gi­aa, 2 penniä kilowattitunti. Se on vain puolet puolet kivihiilen ja turpeen hinnasta. Sahateollisuus voi kasvaa no­peasti. Se työl­lis­tää eni­ten. Sahateollisuuden investointitarve on metsäte­olli­suuden lohkoista pienin. Sahatava­ran kilpailukyky on parantu­nut va­luutta­kurs­sien muutut­tua ja sahatu­kin hin­nan lasket­tua.

 

Yhdistämällä sahateollisuus ja voimatalous toteu­tuu yh­teisetuja. Saha hyötyy saa­dessaan vaikeasti mark­kinoi­tavan sa­hausjätteensä myydyk­si voimalaan­. Rimoista ja losois­ta valmiste­tun hakkeen voi joko polttaa tai myydä lähim­mälle selluteh­taal­le. Voimala hyötyy siitä, että sillä on varma polttoaineen toi­mit­ta­ja, polttoaineen voi hinnoitella halvimman vaih­toehdon eli jyrsinturpeen tasolle (4-5 p/kWh).

 

Puun tuottaja hyötyy siitä, että hänen leimikollaan on entistä useampi mahdollinen ostaja. Saha ja voimala yh­dessä voi­vat periaatteessa ostaa koko leimikon. Tukki­puusta valmiste­taan sahatavaraa, kuitupuu ja pintahake myydään edelleen sellu­teolli­suudelle, sahausjäte jalos­tetaan sähköksi ja kaukolämmök­si.

 

Energiatavoitteinen puunjalostus on jo toteutunut Kuh­mon mallissa, missä piensahaus ja puusähkön tuotanto sahaus- ja metsähakkeesta toimivat yhdessä. Kuhmon malli on kestävän metsä- ja voimatalouden ihanne maakuntien Suomelle. Raaka-aineet ja energia, niiden jalostus ja myynti ovat maakunnan omissa käsis­sä. Työllisyys on pysyvä ja se on hajautunut monen ammatin kesken koko maakuntaan.

 

VELI POHJONEN


paluu sivun alkuun     artikkeliluetteloon