Käsikirjoitus 7.12.1993
paluu pääsivulle

Metsätaloutemme ekoteolliselle linjalle

 

Yhden sukupolven vanhaa ympäristöaatetta meidän on kiittäminen siitä, että vesi ja ilma puhdistuvat parhaillaan metsäteollisuutemme äärellä. Jo parinkymmenen vuoden ajan teollisuutta on ohjattu ympäristön suojeluun asettamalla päästöille vuosi vuodelta kiristyvät rajat. Ken päästöra­jat ylittää, maksaa ympäristösakot. Sakot ovat nousseet vuosi vuodelta.

 

Vedet ja ilma ovat selkiintyneet. Puhtaan ympäristön tavoite on lähempänä kuin sukupolvi sitten. Mutta mitä ohjailussa tapahtui teollisuudelle? Se on joutunut rajoittamaan päästöjään niin tiukkojen lupaehtojen puristuksessa, että itse tuotanto ei ole enää kehittynyt ja laajennut niin kuin teollistamisen varhemmassa vaiheessa tapahtui.

 

***

 

Ekoteollisuus kääntää ympäristöajattelun ylösalaisin. Ekoteollisuus sulkee aineen kierrot. Se tekee jätteestäkin myyntitavaraa.

 

Pisimmällä on uuden sukupolven monituotesaha. Sahalle sisään virtaa raaka-ainetta tukkipuuna. Sahalta ulos virtaa sahatavaraa kotimaan rakennukseen ja vientiin. Sahauksesta jää yli kuorta, purua ja losoa. Alunperin ne olivat kaikki jätteitä, jotka joko poltettiin sijallaan tai ajettiin kaatopaikoille.

 

Nyt jätteet jalostetaan: losot haketetaan, hake myydään sellutehtaalle, kuori ja puru poltetaan sahan voimalassa sähköksi ja lämmöksi. Sähkö myydään sähköverkkoon, lämmin vesi kaukolämpöverkkoon.

 

Sahauksen ja voimantuotannon jälkeen tukkipuusta on enää jäljellä voimalan tuhka. Tuhka myydään metsänlannoitteeksi ja levitetään sahaa ympäröiviin kasvatusmetsiin. Kasvatusmetsien uusi puu tulee aikanaan taas sahalle. Kierto on sulkeutunut.

 

Jätteetön monituotesahaus on jo pitkällä suursahoillamme, jotka toimivat muun puunjalostuksen osana. Pienen ja keskisuuren sahauksen tasolla monituotesahaus toteutui ensimmäisenä Kuhmossa. Kuhmon laitos on tuottanut vuoden 1993 alusta sahatavaraa, selluhaketta, sähköä, lämpöä ja tuhkaa. Jätteitä ei enää tule. Voimalan piipusta tupruava savukin on lähes yksinomaan vettä (vesihöyryä) ja hiilidioksidia. Metsät käyttävät ne kasvuunsa.

 

***

 

Vettä ei tarvitse sellun keitossa enää niin paljon kuin aikaisemmin. Vanhan mallisessa tehtaassa sellutonniin tarvitsi, ja sellutehdas poisti jätteenä, 150 kuutiota vettä. Uusimmat tehtaat toimivat kymmenellä kuutiolla.

 

Tuo kymmenen kuutiota on uuden selluteollisuuden haaste. Jätevettä ei lasketa vesistöön enää ollenkaan. Kuljettuaan keiton läpi selluvesi puhdistetaan. Puhdas vesi palaa takaisin keiton alkupäähän syöttövedeksi.

 

Vesi puhdistetaan aktiivilietelaitoksessa. Puhdistaminen poistaa käytetystä keittovedestä näkymättömiä suoloja ja näkyvää likaa. Ne saostuvat biolietteeksi. Bioliete poltetaan energiaksi, ja biolietteen palamattomat rippeet muuttuvat tuhkaksi.

 

Metsä-Botnian Kemin tehtaat on jätteidensä käsittelyssä ehkä pisimmällä. Kemin mallissa bioliete poltetaan tehtaan voimalassa, soodakattilassa, ligniinipitoisen mustalipeän seassa.

 

Veden kierto ei ole Kemissäkään vielä suljettu. Puhdistamolta tuleva vesi lasketaan edelleen Perämereen, tosin kirkkaampana ja hapekkaampana kuin ennen.

 

Rauman uusi sellutehdas rakennetaan suomalaisen ekoteollisen osaamisen näytöksi. Rauman tehtaasta tulee ympäristölle vielä ystävällisempi kuin Kemi. Veden kierto pyritään sulkemaan mahdollisimman pitkälle. Myös energiataloudeltaan Rauman laitos rakennetaan luonnonvaroja säästäväksi: se tulee tuottamaan sähköä yli oman tarpeen.

 

***

 

Ekoteollisuuden uusissa hankkeissa tulee syntymään paljon tuhkaa. Tuhkaa jää jäljelle sitä enemmän, mitä tarkemmin puhdistamme jäteveden, ja mitä enemmän poltamme lietteitä, kuoria ja haketta. ETA‑määräysten Suomessa tuhkalle ei ole vapaita kaatopaikkoja niin paljon kuin ennen.

 

Tuhkan oikea paikka on kasvatusmetsässä. Puuntuhkalla lannoittaminen on metsänhoitoa, sen ovat metsäntutkijat näyttäneet jo 50 vuotta sitten. Tuhka lisää erityisesti ojitettujen suometsien kasvua. Tuhka metsämaassa on kuin maatalouskalkki pellolla; molemmat vähentävät maan happamuutta.

 

Viime vuosina puun tuhkalannoitukselle on löytynyt uusi ulottuvuus. Puun tuhka parantaa happosateiden vaurioittaman metsämaan. Metsä tervehtyy ja alkaa kasvaa paremmin.

 

***

 

Kun valtioneuvoston koollekutsuma Maanantaiseura pohti toukokuussa 1993 suomalaisen metsän tulevaisuuskuvaa, eniten kanna­tusta sai ekoteollisen Suomen vaihtoehto. Sen mukaan metsätaloutem­me muuttuu pienipiirteisemmäksi, ympäristölle ystävällisemmäksi, energiaa säästävämmäksi ja tuottavammaksi, monilajisemmaksi, moni­käyttöisemmäksi, eli ylipäänsä suuntaan mihin maatilojen metsäta­lous parhaillaan kehittyy.

 

Maatilojen kestometsätalous on ekoteol­lisen Suomen vientivaltti. Se on jo nyt PlusMetsäohjel­mamme ydin. Metsätalouden ja -teollisuuden vihertyminen – PlusMetsätalous ja ekoteollinen linja – antavat Keski-Euroopan metsäkeskusteluihin niitä aineksia, millä suomalainen luonnonvarojen kestävä taloudenpito tehdään tunnetuksi.

 

VELI POHJONEN


paluu sivun alkuun     artikkeliluetteloon