Käsikirjoitus 4.1.1995
paluu pääsivulle

Haittaveroa saa kiertää

 

Fossiiliset polttoaineet, niiden haittaverot ja valtion rahapula kytketään kovin usein toisiinsa ajatuksella, että on kyse vain verokarhun pussin paikkaamisesta. Energiavaltaisen teollisuuden verottaminen tuntuu poliittisesti helpolta, kun vaihtoehto on äänestäjien tulojen verottaminen.

 

Ajatus ei pidä yhtä haittaveron perimmäisen olemuksen kanssa. Haittaveron tarkoitus ei ole kerätä valtiolle rahaa. Sen tulee ohjata kestävää kehitystä. Kun haittavero on tehnyt tehtävänsä, se saa mennä.

 

Onnistuneimpia haittaveroja on lyijybensiinin lisämaksu. Kun lyijytön bensiini tuli huoltoasemille, moottorimiehet arvioivat yleisesti, ettei sen käyttö voi yleistyä pitkään aikaan. Parissa vuodessa lyijyttömästä bensiinistä tuli suosituin polttoaine. Pian lyijybensiini hävinnee tyystin. Sen jälkeen lyijyveroakaan ei tarvita.

 

Ruotsissa puree fossiilisten polttoaineiden haittavero. Eniten hiilidioksidia päästävää kivihiiltä korvaa biopolttoaine jo laajassa mitassa.

 

Tyypillinen esimerkki on Örebron kaupunki. Se sai kaukolämpönsä kivihiilestä 1980-luvulla. Kun haittavero astui voimaan, kaupungin energialaitos tilasi uuden kattilan, jossa on leijukerrospoltto. Leijupedissä siirtymä kivihiilestä puuhun käy joustavasti. Kun 1990 Örebron polttoaineiden suhdeluvut olivat hakkeelle 11 ja kivihiilelle 89 prosenttia, jo 1993 siirtymä hakkeeseen oli selvä. Suhteet olivat hakkeelle 87 ja kivihiilelle 13 prosenttia. Vuonna 1994 metsähaketta, sahojen jätettä ja muuta biopolttoainetta palaa 275'000 kiintokuutiota, joka korvaa 65'000 tonnia kivihiiltä.

 

Haittaveron teho selittää osaksi sen, miksi Ruotsin teollisuuden energiaverorasitus on jalostusarvoon suhteutettuna vain kolmasosa Suomeen verrattuna. Prosessilämpöä tuottava ruotsalainen tehdas maksoi 1994 kivihiilestä haittaveroa 32 markkaa megawattitunnilta, kun suomalainen tehdas maksoi vain 9,5 mk. Ruotsissa kivihiilen haittavero ei rasita, koska kivihiiltä ei kannata polttaa. Kivihiili palaa enää teollisuuden sähkön tuotannossa, missä kivihiilellä on nollavero.

 

Ruotsin kaukolämmitykseen haittavero puri vielä selvemmin. Kun kivihiilen haittavero on 105 mk/MWh, kivihiili on poistunut jo lähes tyystin Ruotsin lämpövoimaloista. Kaukolämmityksessä hiilivoiman on korvannut haittaveroton biopolttoaine.

 

***

 

Haittavero on virkistävä poikkeus verojen joukossa. Haittaveron kierrosta ei rankaista. Kiertoon suorastaan yllytetään.

 

Haittaveron kierrosta hyötyy ympäristö, ja hyödystä nauttivat kansalaiset. Mutta siitä voivat pian hyötyä myös sekä teollisuus haittaveron maksajana että valtio haittaveron kerääjänä.

 

Esimerkiksi metsäteollisuus voi hyötyä kahta tietä. Korvaamalla öljyä ja kivihiiltä entistä laajemmin puulla, haittaveron rasitus putoaa. Sen jälkeen entistä vihreämpiin metsätuotteisiin voi häpeilemättä lyödä rahanarvoisen ekoleiman. Vihreä leima viestii vientimarkkinoilla, että osaamme tehdä paperia ja huonekaluja lisäämättä ilman hiilidioksidia, kiihdyttämättä kasvihuoneilmiötä.

 

Entäpä verokarhun huoli? Yllättääkö veron kerääjän eli yhteiskunnan rahapula, jos haittaveron kierto yleistyy?

 

Käynee päinvastoin. Lisäpuu luo lisää kotimaista tuotantoa paitsi sahoilla ja paperiteollisuudessa, myös voimataloudessa. Lisätuotanto luo yhteiskuntaan työtä, tuloa ja tuoretta tuloveroa. Työpaikkoja syntyy pitkään ketjuun, jossa on viljelijöitä, metsätilallisia, metsureita, hake-urakoitsijoita, kuorma-autoilijoita, metsätalousinsinöörejä ja muuta metsäväkeä, konepajojen ja korjaamojen metallimiehiä, voimateollisuuden väkeä, suunnittelijoita, tutkijoita ja kouluttajia sekä uusteollisten biovoimaloiden valmistajia ja euromyyntitykkejä. He maksavat mielellään ansioistaan normaalin tuloveron, etenkin jos vaihtoehto on työttömyys. Kivihiilen ja lämmitysöljyn myötä lisätuotantoa ja tuoretta tuloveroa ei synny.

 

***

 

Joko fossiilisten polttoaineiden haittaveron kierto kannattaa pian Suomessa? Biopolttoaine ja kivihiili ovat sisämaan voimaloissa hinnoiltaan jo lähes tasoissa. Bioenergiaohjelman tutkimus- ja kehitystyön tuloksena Mikkelin voimalaan korjattavan metsähakkeen hinta on pudonnut noin 55 markkaan megawattitunnilta. Vuonna 1994 kivihiili maksoi sisämaassa 47 ja vuonna 1995 arviolta 54 mk/MWh. Biopolttoaineen kaupallinen läpimurto on vuoden, parin asia - semminkin kun Bioenergiaohjelman hintatavoite hakkeelle on 45 mk/MWh.

 

Teollisuudelle ja koko yhteiskunnalle onneksi puuvoiman raaka-ainetta riittää. Kolmessa vuorossa käyvien sahojen pihat pursuavat kuorta, purua, losoa ja tasauspätkiä. Täyden käyntiasteen sellun keitosta tulee solkenaan kuori- ja prosessijätettä. Metsään jää hakkuukoneen uralle rytönä hakkuutähdettä ja pienpuuta. Ja lisää biopolttoainetta alkaa kasvaa muuten euro-joutilaisuuteen vaipuvilla kesantopelloilla.

 

VELI POHJONEN


paluu sivun alkuun     artikkeliluetteloon