Esitelmä Marttilan puuenergiapäivässä 29.9.1998
paluu pääsivulle

Puun energiakäytön edut

 

Puun energiakäyttö alkoi nykymuodossaan 20 vuotta sitten. Tuontiöljy kallistui 1970-luvulla niin roimasti, että öljyn korvaaminen kotimaisella energiapuulla tuli  kansantaloutemme tavoitteeksi. Polttoöljyn syrjäyttäminen hukkapuulla kannatti myös pienemmissä talouksissa: lämpölaitoksissa, maatiloilla ja pientaloissa.

 

Raakaöljyn maailmanhinta kävi huipussaan 1981, mutta sen jälkeen hinta kääntyi yllättäen laskuun. Lasku oli aluksi lähes huomaamaton, kunnes vuonna 1986 öljyn hinta puolittui. Senkin jälkeen öljyn maailmanhinta on hitaasti vajonnut aina nykypäiviin saakka.

 

Ympäristö perusteeksi 1990-luvulla

 

1990-luvulla öljyn maailmanhinnan uutta nousua ei ennusteista huolimatta ole koettu. Öljyn hinnan nousun varaan hukkapuun lisäämistä ei kannattane pohjata 2000-luvullakaan. Puuenergian käytön uudeksi perusteeksi on tullut ympäristö. Puulla on polttoaineena neljä ympäristöetua. Polttopuulla ei ole ikuisen jätteen ongelmaa. Kaikki puun tarkasta poltosta jäävät jätteet kuuluvat luonnon kiertokulkuun. Uudet kasvavat puut voivat käyttää jätteet hyväkseen. Puun polton pääjäte, tuhka on pitkävaikutteinen, maaperän happamuutta korjaava metsänlannoite. Sen ovat metsäntutkijat osoittaneet jo 50 vuotta kestänein koesarjoin.

 

Puun poltto ei aiheuta kasvihuoneilmiötä. Puun palamisesta tuleva hiilidioksidi on määrältään sama, mitä metsä tarvitsee vastaavan puumäärän kasvattamiseen. Energiametsätaloudessa hiilidioksidin lähteet ja nielut ovat tasapainossa.

 

Polttopuussa ei ole rikkiä. Kivihiilestä ja polttoöljystä tulevat rikkipäästöt aiheuttavat hapansateita ja vaurioita metsäluonnolle. Hapansateet vähenevät, kun puu korvaa fossiilipolttoaineen. Rikittömyyttään puu päihittää myös turpeen; turpeessahan on hieman rikkiä.

 

Polttopuun hiukkaspäästöt voi hallita uudella tekniikalla. 1990-luvulla puuta on opittu polttamaan varaavalla poltolla entistä puhtaammin: vähemmän nokea ja muita hiukkasia päästävin menetelmin.

 

Varaavaan polttoon ensiharvennuspuuta

 

Polttopuun saasteeton palaminen, energian säästö ja lämmön varastointi astuivat aimo harppauksen, kun pientalojen ja tupakeittiöiden tulisijoihin kehitettiin varaavan polton menetelmä. Nykyaikaisten, varaavasta kivestä, etenkin vuolukivestä valmistettujen uunien kehittäjänä Suomi on johtava maa.

 

Varaava tulisija, esimerkiksi takkauuni on vanhanmallisia uuneja, kamiinoita ja suoravetoisia takkoja parempi kolmesta syystä. Varaavan kiven lämmönjohtavuus on 8,8 kertaa suurempi kuin tilavuudeltaan saman kokoisen tiilen. Hyvä lämmönjohtavuus nostaa palamisen hyötysuhdetta. Puun energian saa nopeammin talteen, kiven sisään.

 

Toiseksi, varaavasta kivestä tehdyn tulisijan lämmönvarastointikyky on 2,2 kertaa parempi kuin saman kokoisen, tiilistä muuratun tulisijan. Hyvä lämmönvarastointikyky on käyttäjälle ystävällinen, koska kertaalleen lämmitetty takkauuni luovuttaa energiansa hitaasti ja tasaisesti. Varaavasta kivestä virtaa huoneeseen lämpöä 2-3 kilowatin teholla pellin sulkemisesta seuraavaan päivään saakka.

 

Varaavan tulisijan kolmas etu liittyy päästöihin. Kehnon hellan tai kamiinan puulämmityksestä tulee kitupolton päästöjä. Vanhastaan tiedämme, että lämmityksen tehon kesto pitenee ja puun kulutus vähenee, kun pienentää ilmaluukulla riittävästi vetoa, kun roihupalamisen muuttaa kituliekiksi. Kitupoltossa puu palaa kuitenkin epätäydellisesti. Kitupolton tunnistaa savupiipusta tulevasta näkyvästä savusta. Kitupolttavan uunin piipusta voi mitata häkää, nokea, metaania sekä terveydelle vaarallisia polyaromaattisia hiilivetyjä.

 

Varaavassa tulisijassa puuta ei polteta kituuttamalla. Puu palaa päinvastoin nopeasti, ilmaluukut auki, tasaisella vedolla ja kuumalla liekillä. Lämpöä ei varastoida kituliekin alle hiillokseen vaan varaavaan kiveen. Palaminen käy rivakasti, se loppuu nopeasti, ja sen jälkeen pellin voi sulkea. Naapuri ei huomaa palamista kuin korkeintaan sytytysvaiheessa.

 

Varaavassa tulisijassa ei tule kuitenkaan polttaa mitä tahansa jätepuuta. Parhaan tuloksen saavuttaa parhaalla, tasalaatuisella puulla. Uuniin tulee ladata määrämittaan katkottua, halottua, ylivuotiseksi kuivattua pilkettä. Sitä riittää nyt kaikkialla Suomessa – nuorten metsien harvennuspuuna.

 

Koivusta edelleen edullisin lämpö

 

Kun tiedossa on, paljonko 10 – 15 senttisen harvennuspuun markkinahinta on, ja paljonko maksavat sen vaihtoehdot polttoöljy ja lämmityssähkö, seuraava pikavertailu osoittaa puun edullisuuden. Maatilaa, pientaloa tai talviasuttavaa mökkiä lämmittävällä on seuraavia mahdollisuuksia. Tuvassa on vuolukivinen takka-leivinuuni. Pannuhuoneessa on öljykattila. Kylpyhuoneessa on yösähkön lattialämmitys. Olohuoneessa on päiväsähkön lämpöpatterit. Saunan kiukaaksi on tarjolla sähkö- ja puulämmitteinen malli.

 

Litrassa kevytöljyä on energiaa kymmenen kilowattituntia. Kun öljykattilan ja putkiston yhteenlaskettu hyötysuhde on 80 prosenttia, öljylitrasta saa lämpöpatterien säteilylämpöä 8 kilowattituntia. Kun polttoöljy maksaa pientaloon 1,44 markkaa litra, lämmön hinnaksi tulee 18 penniä per kilowattitunti.

 

Lattialämmityksen yösähkö maksaa 25 penniä. Päiväsähkö maksaa kaksi kertaa enemmän, 50 penniä per kilowattitunti. Sen maksaa myös sähkökiukaan lämmitys, ellei sauno yöllä.

 

Puulämmitykseen valitaan harvennuspuu. Se on kevättalvella hakattua, 10 – 15 senttistä, karsittua, katkottua ja pilkottua koivua, mäntyä tai kuusta. Kun kevätahava on esikuivannut pilkkeet, ja ne on juhannukselta varastoitu harvaseinäiseen liiteriin, pilkkeissä on syksyn tultua energiaa seuraavasti: koivussa 2520, männyssä 2030 ja kuusessa 1970 kilowattituntia kuutiossa (kiinto). Varaavalla takkauunilla pilkkeen energiasta saa talteen 60 prosenttia.

 

Polttopuun markkinahintana on luontevin käyttää tienvarsi- eli hankintahintaa. Samaan hintaan voi metsätön ostaa viljelijänaapuriltaan pinon kolmemetristä harvennuspuuta. Oman metsän puullekin on laskettava arvo. Kun käyttää tienvarsihintaa, metsätalouden tuloksi voi kirjata puun kasvatus- eli kantohinnan sekä puun hankintatyön tienvarteen saakka.

 

Alkusyksystä 1998 harvennuspuuna myytävä koivu maksaa lounais-suomalaisen metsäautotien varressa 163, mänty 161 ja kuusi 194 markkaa kuutiolta. Lämpöarvoista, polton hyötysuhteesta ja hinnoista laskien takkauunin kyljestä hohkaava puulämpö maksaa koivulla 10,8 penniä, männyllä 13,2 penniä ja kuusella 16,4 penniä kilowattitunnilta.

 

Harvennusten hukkapuulla lämmittäminen on edelleen edullista, vaikka polttoöljyn hinta on painunut. Koivulla lämmittävä maksaa 60 prosenttia siitä mitä polttoöljyllä lämmittävä. Lähes samaan pääsee ensiharvennusten mänty. Kuusi kannattaa myydä paperipuuksi. Suora sähkölämpö maksaa neljä, jopa viisi kertaa enemmän kuin puulämpö. Mökkisaunan lämmittäminen päiväsähköllä on sulaa hullutusta.

 

Polttopuun hinta ei kuitenkaan kestä, jos puun pilkonnalle laskee verokirjakustannuksen, moottorisahalle ja halkaisukirveelle 10 prosentin korot ja kuoletukset, ja lämmitystyölleen 200 prosentin tuntikorotuksen, ylimääräisen vaivan korvaajaksi. Tuskinpa omaa metsäänsä kasvattava näin laskeekaan. Hänelle polttopuun asemaa vahvistaa tieto siitä, että harvennusmetsä tulee hoitoon.

 

VELI POHJONEN


paluu sivun alkuun     artikkeliluetteloon