Artikkeli on julkaistu Ilta-Sanomissa Vapaa sana -palstalla 8.1.1999
paluu pääsivulle

Suomi on puuenergian maa

 

Vuodenvaihteen pakkasten taas koittaessa suomalaisten kannattaa olla ylpeitä omasta energiavarasta, puusta. Olemme Euroopassa bioenergian johtomaa. Saimme 1995 koko tarpeesta puuenergiana 17 prosenttia, kun Ruotsi sai 13, ja Itävalta sekä Portugali 12 prosenttia. Koko unionin energiasta puu ja muu biomassa kattoivat 3,2 prosenttia.

 

1990-luvulla puuenergian käyttö on lisääntynyt Suomessa jo yli puolitoistakertaisesti. Vuonna 1997 puuenergia (18,5) selätti sekä ydinvoiman (17,1) että hiilivoiman (14,1 prosenttia koko energiasta).

 

***

 

Puuenergian nousu ei ole sattuma. Metsäntutkimuslaitoksen professori Olavi Huikari esitti 1978 Energiapolitiikan neuvostolle, että kansantalouden vahvistamiseksi maassamme tulisi käynnistää puun energiakäyttö uudelta pohjalta. Esitys pohjautui vuoden 1973 öljykriisiin, joka oli nostanut tuontiöljyn hinnan kolminkertaiseksi.

 

Halvan öljyn 1960-luvulla puuenergia oli hiipunut maassamme. Samalla hiipui tutkimus. Energiapuun uuden tutkimuksen aalto alkoi loppuvuodesta 1978. Tutkimus huipentui bioenergiaohjelmaan 1993-1998, joka kehitti erityisesti puuenergian uusia korjuumenetelmiä.

 

***

 

Puuvoima kirjautuu energiatilastoon kahdella tapaa. Tutuin, mutta painoarvoltaan vähäisin on metsäpolttoaine. Se on pilkettä, halkoa ja haketta. Hieman oudompi, mutta painoarvoltaan merkittävin on teollisuuden puupolttoaine. Se on teollisuuspuun jätettä, joka meni alunperin haaskioon.

 

Kaikesta teollisuuden puusta tulee kuorta, sahauksesta tulee purua, ja sellunkeitosta tulee palavaa mustalipeää. Vielä 1960-luvulla ne ajettiin kaatopaikalle tai laskettiin järviin. Kolmessakymmenessä vuodessa metsä- ja voimateollisuus kehitti puun jätettä hyödyntävän uuden, energiaa ja ympäristöä säästävän puuvoimateknologian.

 

Puusta ei tule enää ongelmajätteitä vaan arvokkaita sivutuotteita. Ne poltetaan sähköksi ja lämmöksi. Tarkalla puuvoiman taloudella metsäteollisuus muuntui öljyn ja kivihiilen kuluttajasta puuperäisen sähkön ja lämmön tuottajaksi. Suomalaisen puuenergian lähihistoria on samalla energian säästön historiaa.

 

Nykyisin teollisuus hyödyntää puun sivutuotteet tarkoin voimantuotantoon kuori- ja soodakattiloissaan. Puun energiakäytöstä on jo 80 prosenttia peräisin teollisuudesta.

 

Energiatilasto vuosilta 1970-1997 näyttää, että puuvoima kääntyi ensimmäisen kerran nousuun juuri 1970-luvun lopulla. Maailmalla laskeva raskasöljyn ja kivihiilen hinta vaikutti kuitenkin niin, että siirtymää fossiilienergiasta puuenergiaan ei tapahtunut vielä 1980-luvulla.

 

Vasta 1992 energiataloudessa tapahtui käänne. Puupolttoaineen tuotanto ampaisi uuteen nousuun. Nousun nopeus yllätti puuenergiaa vielä viime vuosikymmenellä väheksyneet. Nousun kuitenkin selittää kolme selvää seikkaa.

 

Metsäteollisuus toipui 1990-luvun alun lamasta yllättävän nopeasti. Sekä sahat että paperitehtaat nostivat tuotantonsa lamaa edeltävälle tasolle, ja sen ylikin. Samalla nousi teollisuuden puuenergian tuotanto ja käyttö.

 

Vuonna 1991 maahamme säädettiin hiilidioksidin päästövero, joka viestitti niin teollisuudelle kuin kaikelle kansalle, että öljyn ja kivihiilen käytön on vähennyttävä.

 

Ja kolmanneksi, vuonna 1992 eduskunta hylkäsi ydinenergian lisäenergian lähteenä. Sen vaihtoehdoksi tulivat kotimaiset puu ja turve sekä Venäjän maakaasu. Perusvoiman äänestys sysäsi kotimaiset vaihtoehdot nousuun.

 

***

 

Haikailu ydinvoiman perään on taas 1990-luvun lopulla voimistunut. Metsäteollisuuden energiatavoitteinen puunjalostus on kuitenkin näyttänyt jo, että Suomi on puuenergian maa. Metsävaroissamme on käyttämättömiä mahdollisuuksia ja piilevää energiaa. Ne saadaan hyödyksi yhdistämällä puunjalostus ja puuvoiman tuotanto.

 

Seuraavassa, vuosikymmenen vaihteen energiapelissäkään vastakkain eivät ole ydinvoima ja kivihiili. Puuenergian maassa vaihtoehdot ovat edelleen kotimainen puuvoima ja ulkomaiset muut voimat.

VELI POHJONEN


paluu sivun alkuun     artikkeliluetteloon