Artikkeli on julkaistu Kalevassa alakertana 11.7.2012
paluu pääsivulle

VALUMAT LUONTOON KASVIEN KIERTOON

 

Voisiko turvetyömaan vedet sadettaa työmaan viereen viljeltyyn energiapajukkoon ja siepata humuksen siihen.

 

Nykyihmisen taloudesta valuu luontoon kiusallisia aineksia. Turvesuot päästävät järviin humusta. Kaivosten varastoaltaat pursuavat yli. Kaatopaikat tihkuvat alleen ei toivottuja nesteitä.

 

Valumia ohjataan Suomessa pintavalutuskentille. Poistovesi valutetaan tasaiselle maalle, esimerkiksi suolle. Osa vedestä haihtuu. Osa painuu maakerroksen läpi pohjaveteen, jättäen haitta-aineet maahan. Osa valuu pintavesinä ojiin ja puroihin. Pintavalutus on veden passiivista kiertoa. Haihtuminenkin tapahtuu vain elottomilta pinnoilta evaporaationa. Valutusta tulisi vahvistaa viljelykasveilla. Veden ja sen kuljettamien aineiden kiertoa tulisi aktivoida.

 

Ruotsissa päästöjen, ravinteiden, raskasmetallien ja hienojakoisen humuksen kierrättämiseen viljelykasveihin on kehitetty oppi nimeltään ”phytoremediation” (phyto = kasvi, remedium = palauttaa tasapainoon). Kyse on tasapainottavasta ekologisesta haravoinnista.

 

Vesi haihdutetaan ensisijaisesti kasveista; eloton evaporaatio vahvistuu elävällä transpiraatiolla. Haitta-aineet siepataan hyötykasveihin, sen sijaan että ne pusketaan maaperään.

 

Kasvivalutuskenttien varhainen puhemies oli Pohjois-Suomen metsäntutkijana toiminut, Osaran aukkojen tieteellisenä isänä Lapissa tunnettu tohtori Gustaf Sirén. 1960-luvun lopulla hän siirtyi metsänhoidon professoriksi Uppsalan yliopistoon. Sirénin ekologinen harava oli riveissä peltoon viljelty energiapaju.

 

Nyt Ruotsissa toimii Enköpingin biovoimala, jäteveden puhdistamo ja niiden läheisyydessä 1000 hehtaaria pajuviljelmiä. Voimalan haketuhka ja puhdistamon liete sekoitetaan lannoitteeksi. Kesäaikaan seos mullataan pajuviljelmien riviväleihin.

 

Paju haketetaan muutaman vuoden välein. Hake poltetaan sähköksi ja kaukolämmöksi. Voimalan vieressä on 75 hehtaarin pajuviljelmä, joka kastellaan puhdistamon vedellä. Paju haihduttaa sen ja sieppaa siitä jäämäfosforin ja –typen. Enköpingin kaupunki markkinoi ympäristöratkaisuaan osana ruotsalaista Symbiocity – ohjelmaa. Ruotsi tavoittelee kierrättävänsä peltoon 60 prosenttia kaikesta lietteestä vuoteen 2015 mennessä.

 

Tukkikenttien fenolien pysäyttäminen on toinen esimerkki naapurista. Sahojen tukkikenttiähän kastellaan kesäisin, vettä voi kulua satatuhatta kuutiota. Kentältä valuvissa vesissä on tukin kuoresta irronneita orgaanisia yhdisteitä, pääosaksi fenoleita. Ne päätyvät helposti pohjavesiin.

 

Keski-Ruotsissa sijaitsevan Hebyn sahan tukkikentän päästöt haluttiin kuriin. Sahan viereen viljeltiin hehtaari energiapajua. Kesällä sitä sadetettiin päivittäin tukkikentältä valuvalla vedellä.

 

Pajut kasvoivat ja sieppasivat haitta-aineksia. Pohjaveden orgaanisen hiilen määrä väheni. Tukkikentän fenolit pysähtyivät pajuun. Voimalassa pajuhakkeen fenoleista ei ole enää haittaa. Suomessa ekologisen haravoinnin uranuurtaja oli maataloustutkija Mauri Takala. Hän johti 1970-luvun lopussa salaojaputkilla jätevesiä pellolle viljellyn energiapajukon alle.

 

Pajut kasvattivat juurensa nukaksi salaojaputkien ympärille, haravoivat typpeä ja fosforia joka putken saumasta, ja kasvoivat vauhdilla.

 

Kokeista ottivat oppia Kannuksen energiametsäkoeaseman johtaja Ari Ferm ja tekniikan tutkija Matti Ettala.

 

He keksivät 1980-luvun alussa kaatopaikan biokastelun. He sadettivat kaatopaikan alle tihkuvat vuotovedet takaisin kaatopaikan laelle, minne he olivat viljelleet nopeakasvuisen energiapajukon.

 

Pajut haihduttivat tihkuvedet lehdillään ja haravoivat jäämät runkoihinsa. Aika ei kuitenkaan ollut menetelmälle kypsä vielä 30 vuotta sitten. Hakkeelle ei ollut menekkiä. Pajuvalutuskentille on 2000-luvulla kasvava tarve. Uusia, suomalaisia haasteita on kaksi.

 

Voisiko turvetyömaan vedet sadettaa työmaan viereen viljeltyyn energiapajukkoon ja siepata humuksen siihen? Vapo itsekin pitää humuspäästöjen pysäyttämistä koko turvetalouden kohtalonkysymyksenä.

 

Itä-Suomen yliopisto käynnisti aihetta koskevan tutkimuksen 2011. Myös Haapaveden Piipsannevalle on viljelty taas koepajukkoja. Ne jatkavat 1979-1980 energiaviljelyn aallon kokemuksista.

 

Päälle kaatuvin ongelma ovat uudet kaivokset, kuten jo toimivat Sotkamon Talvivaara ja Raahen Laivakangas tai käynnistymässä oleva Sodankylän Kevitsa. Onko kaivosteollisuuden vesien haihduttamista ja ravinteiden haravoimista Gustaf Sirénin opein edes ajateltu?

 

VELI POHJONEN


paluu sivun alkuun     artikkeliluetteloon